Silloin kun joku asia menee poskelleen, alkaa usein ketjureaktio. Meillä ei ole tällä hetkellä autoa käytössä, tietokone kyykkäsi graduineen päivineen, pientä pintaremonttia pukkaa, tokokoetta pukkaa, koulua pukkaa, töitä pukkaa, flunssa tuppaa ja muutama muu asia siinä sivussa. Niin, huomenna lähdetään sitten vielä visiitille Kainuuseen paikkaan, jota kutsutaan Suomen Texasiksi. Voi elämä.

Koirat ne eivät onneksi stressaa. Mukava pötkötellä pihalla auringonpaisteessa ja rouskutella luita. Pitäisiköhän liittyä seuraan. Saattaisivat naapuruston mummot heittää asiasta urbaania legendaa seuraavat pari viikkoa. Jos jotain positiivista täytyy hakemalla hakea, niin sain vanhan tietokoneen kaivettua naftaliinista (mallia kirves ja kypärä) ja joten kuten pääsen hoitamaan juoksevat asiat. Näppäimistöä täytyy hakata lihakirveen kanssa, jotta saa kirjoitettua haluamansa merkit ja sitten huomaat kirjoittaneesi ihan väärää asiaa ihan väärään paikkaan. Huomenna saatte blogipäivitykset sitten savumerkkien avulla. Olkaa tarkkana, varsinkin jos on tuulinen sää. Tänään kokeilin Omenan kanssa luoksetulosta seisomista kokeenomaisesti ekaa kertaa. Onnistui. Ihmettelen kyllä millä lihaksilla. Onni jaksaa yllättää positiivisesti. Ainakin treeneissä. ..Ja viikon päästä olisi kisat. Uups.

Pyrylle on lintu sulamassa, saa nähdä miten menee sen kanssa. Vaikka Pyry on vasta reilu neljä kuukautta, on sille kehitetty ihan mieletön määrä kutsumanimiä. Toki silloin, kun sille puhutaan käytetään vain sen virallista nimeä. Iskän kanssa jutustellessamme Pyry on: Pyrtsi, Harakka, Piri, Spiri, Piripiri, Viriviri, Vikkerä, Vikkerä-Boy, Ripi, Rypsi, Ryppy, Ryby, Hölökki, Pempe, Peenu, Pentti, Spyrdenaattori sekä Pylö. Tuo Ryppy on aika hyvä Toivotaan, ettei Iskän tietokone hajonnut täysin. Siellä on myös kaikki tuhat ja yksi kuvaa pojista. Surkujen surku.