Tänään joulukalenterin luukusta paljastui Onnille hieman mieluisampi yllätys kuin eilen. Sehän on siansorkka! Eipä tuo tiennyt mitä sillä pitäisi tehdä. Katsoi Äiskää ja sanoi, että tuohonhan en muuten koske. Kyllähän se siitä sitten lähti, mutta kyllä koira ihmetteli pitkään. Ekstraherkkuna Omena sai ruuan sekaan jauhettua lehmän mahaa. Voin kertoa, että koko kämppä haisi ihan Artturi Iivari Virtaselle sen jälkeen.

Sitten varoituksia ja vinkkejä koiraihmisille. Jaan neuvot aiempien kokemusten perusteella.

Elävässä elämässä opittua 1: Lehmän mahaa ei (edelleenkään) kannata laittaa mikroon sulamaan. Varsinkaan, jos on samalle päivälle tilattu sähkömies kotiin. Sähkömies voi hämmentyä.

Elävässä elämässä opittua 2: Älä syötä koiralle keitettyä lanttua. Kotiväki voi hämmentyä.

Elävässä elämässä opittua 3: Jos mittaat koiran perälämpöä, älä lutraa kuumemittariin paljoa Bepanthenia. Koira voi hämmentyä.

Huomasin, että meidän perheessä käytetään kyllä aika paljon Bepanthenia. Vaivaan kuin vaivaan ja kaikki vaan samasta purkista! Sitten kun Kiljusten perheeseen iskee möhöpöhö-epidemia ja joka rööristä valuu räkää, tiedätte ketä syyttää... Mutta siihen asti nojaudun perheemme iskulauseeseen: Ääh, vastustuskyky vaan kasvaa!

Tänään käytiin treenailemassa tottelevaisuutta. Ensin käveltiin reilu tunti treenipaikalle ja sitten harjoiteltiin noin puolitoista tuntia. Ohjelmassa oli seuraamista, luoksetuloa, estehyppyä, maahanmenoa ja liikkeestä seisomista. Yllättävän hyvin onnistui. Tosin oli hieman unohtunut miten mennään nopeasti maahan. Täytyy kotona muistutella sitä taas mieleen. Harjoittelimme myös ruudun alkeita ja kaukokäskyjä. Olen huomannut, että Onni innostuu treenipaikalle tultaessa. Vähän kiesiä on hyvä vetää, kunhan ei mene yli.

Kuten varmaan voi arvata, koira on suhteellisen väsynyt. Päivän lehteä lukiessani tuli luokse ja laski vaan päänsä syliini. Hyvä että edes Iskän kotiintulosta jaksoi innostua. Iskä lähti ronklaamaan katiskaa. Siihen pitää vaihtaa suodatin tai jotain. En tosin tiennyt, että siihen menee kolme tuntia. Se on varmasti sitäkin ehompi! Toivottavasti auton ovi tulisi samalla kuntoon. Kuskin puolella on esiintynyt nyt pakkasten aikana pientä kremppaa. Kyseessä on sellainen ominaisuus, että ovea sulkiessa sitä saa lyödä olan takaa kolme kertaa kiinni ennen kuin se sulkeutuu. Jotenkin se ovenkahva ei palaudu kuten pitäisi. Johtuu varmaan pakkasesta, silloin kaikki toimii jotenkin ihmeellisesti.