Kiljusten komppania on linnoittautunut pakkasten saattamana tiiviisti kodin lämpöön. Koirat ovat saaneet maksimissaan neljänkymmenenviiden minuutin lenkityksen ja sisälle on siirrytty kiireen vilkkaan. Huomaa, että alkaa naama levitä sekä itseltä, että koirilta. Pää vilisee suunnitelmia ja tokojalka vipattaa armottomasti. Olemme yrittäneet keksiä kaikenlaista puuhasteltavaa. Kynsiä on leikattu, ruokaa syötetty kongeista ja rustoluita annettu ajan kuluksi. Vappu on jopa alkanut leikkiä poikien kanssa. Kolme kultaistanoutajaa lonkerowubban ulokkeissa roikkumassa... meinaa olohuoneen neliöt loppua kesken. Täytyy toki noita pölleröitä valvoa hieman, Pyry on kropanhallinnaltaan mallia norsu posliinikaupassa. Sitä kun on tarkkaillut tässä sisätiloissa muutaman päivän, on havainnut myös seuraavaa: sen korvat ovat aivan überpienet, jonniinlainen kasvuhärö ilmeisesti. Hyvä että ne saa pään yläpuolelle yhteen. Lisäksi kuonossa on todella paljon jotain flattimaista. Mitähän me ollaan sille syötetty, että siitä on noin eksoottinen ilmestys kuoriutunut?

Iskä kävi omatoimisesti kolaamassa yksi päivä urheilukentälle teitä linjatreenejä varten. Vielä kun saisi pakkasta viisitoista astetta alemmaksi. Siinä voikin olla melkoinen projektinpoikanen, kun Pyrylle aletaan suuntia opettamaan. Toisaalta, niin se Onnikin opetettiin ja kyllä se joskus taitaa ohjausta kuunnella. Heti kun päästään harjoittelemaan niin laitan videokuvaa. Digikamera on edelleen häveyksissä, täytyy kohta huolestua. Jos olisi ylimääräistä rahaa, haluaisin hankkia kunnon kameran ja opetella valokuvaamaan. Ja valokuvista tuli mieleen, että pitäisi pestä pojat jossain vaiheessa ja tunkea ne kuvattavaksi. Blogissa olevat kuvat ovat viime kesältä. Onni on edelleen kyllä kuihelo, mutta Pyryn olemusta olisi mielenkiintoista katsoa kuvista. Pojat kyllä kaipaisivat pesua, haisevat ihan korvavaikulle ja jalkahielle. Or is it just me?

Viime viikonloppuna varasin maaliskuulle paikallista treenihallia käyttöön Yritetään ottaa kisamaisia treenejä ennen Onnin mahdollista voittajaluokan starttia. Lisäksi saimme kutsun Lieksaan treenaamaan jossain vaiheessa tokoa, siellä on ilmeisesti ihan lämmin halli käytettävissä. Aika luksusta! Ollaan siis ainakin suunniteltu hyvin tulevia kuvioita, jos ei muuta. Tämä sisätiloissa tylsistely on tosin aiheuttanut sen, että suuruudenhulluus meinaa iskeä. Juuri kun pääsin sanomasta, että viime tokokokeiden paikkaan ei enää mennä, alettiinkin pehmenemään ajatukselle. "Niin, onhan se nyt tottunut jo sinne", ""oliko se sittenkään niin paha"... Kyllä se oli niin paha, ja ei, koira ei varmaan ehtinyt tottua. Yritettiin tänään keskittää ajatukset pois koirista ja pidettiin leffailtaa. Oletteko kuulleet naisesta, joka söi yhden päivän aikana 10 000 kaloria? Se leffa ei liittynyt tähän, vaan mäsäytin henkilökohtaisesti vähintään sellaisen setin eikä tehnyt edes tiukkaa. Pygmi söi Iskän taas niin sanotusti pöydän alle. Kyllä elämä on ihanaa, kun saa olla maha täynnä. Tosin nyt saa sitkuttaa pyörällä kouluun ja töihin entistä tiukempaan tahtiin. Olisiko kenties se hetki, kun pistetään se jopo keulimaan ihan konkreettisesti? Sitten saattaakin löytää itsensä ketarat ojossa ensiavusta. Selkeästi tämä keuliminen on muodostumassa tammikuun kantavaksi teemaksi.