Eilen oli oikein roppakaupalla mukavaa puuhaa. Onni ja Pyry pääsivät tokoilemaan, treenattiin Maisaa ja illalla kävin assaroimassa jäljen Liljalle ja Ainulle. Kelikin suosi, joten mukavaa oli. Pyryn kanssa olemme aloittaneet avoimen luokan juttujen katsastelun, mutta pääpaino oli eilen kontaktin kehittämisessä ja seuraamisessa. Kyllä se siitä. Tyyppi oli odotetusti vähän ruosteessa, kun lähiaikoina ei olla kovinkaan paljoa touhuttu. Onni puolestaan oli ihan liekeissä, ainakin mitä seuraamiseen tulee. Parhaimmillaan se on niin iloista ja reipasta menoa. Tarkkailin jossain vaiheessa sen takapäätä niin kovasti, että kävelin suoraan jalkapallomaaliin sisään ja päin verkkoa. Ehdin miettiä, että miten tuo koira alkoi hidastella. Liikkeestä istuminen on muuttunut myös napakammaksi. Enää se tunnarin murheenkryyni... Hohhoijjaa. Voi nomehommat sentään. Maisan treenien ajan pojat harrastivat hengailua ja tarkkailivat tiiviisti Maisterin touhua. Tuli samalla hyvää paikallaoloharjoitusta, kun en alkanut virittelemään hihnoja minnekään.

Kävin myös lääkärillä, kun kurkku on ollut pikkuisen kipeä. Viime viikosta saakka siihen on koskenut ja ajattelin, että siitepölystä se johtuu. Tänä vuonna ilmeisesti lukemat ovat huipussaan. Eilen omasta mielestäni piti olla jo aika varattuna, mutta tunnin odottelun jälkeen kysäisin tiskiltä. "Joo tämä on vasta huomenna". Voi voi... Onneksi pääsin hoitajalle, joka laittoi labraan nieluviljelyyn. Tänään pääsin paikanpäälle ja lääkäri sanoi ensimmäisenä: "taisit eilen aika pitkään istuskella täällä". Heh. Siinä sitten tehtiin tutkimusta ja lääkäri ihmetteli miten olen niin reippaana pystyssä. Diagnoosina oikein muheva märkäinen välikorvan tulehdus molemmissa korvissa ja keuhkoputkentulehdus. Ei sittenkään tainnut olla siitepölyallergiaa. Onneksi kävin tänään, muutoin olisin vielä vääntäytynyt vepetreeneihin poikien kanssa. Tosin tuolla ulkona läträäminen ei tekisi kovin hyvää. Ei tehnyt varmaan se sunnuntainen lammessa pulikointikaan ihan parasta. Nyt täytyy vain parannella ja laittaa nappia naamaan, ettei tämä blogi muutu meikäläisen sairaskertomuksiksi :)