Välillä on hyvä pysähtyä miettimään missä mennään harrastamisen suhteen. Tämä siis siksi, ettei harjoittelu jäisi junnaamaan paikalleen ja eteneminen tapahtuisi koiran osaamisen mukaan. Ohessa muutamia hajatelmia.

Ykkösmarkkeerauksista

- Markkeerausheittoihin syvyysvaihtelua mukaan (avustavan heittäjän tasalle, eteen ja taakse).

- Markkeerauksien heittäjän liikkuminen, jotta syvyysvaihtelua saadaan reilusti. Heittäjä voi liikkua myös siten, ettei koira näe. -> koira alkaa käyttää maastoa hyväkseen syvyyden arvioimisessa

- Heittojen vaikeutus siten, ettei heittäjää näy / heittäjän ääntä ei kuulu / pelkkä haulikon laukaus kuuluu. Näitä varioidaan koira tason ja kehityksen mukaan. Joskus treenejä, joissa apuja taas on paljon.

- Maastonväristen damien käyttöönotto markkeerausdamien sijaan. Koiran täytyy katsoa heitto tarkasti ja toisaalta käyttää nenäänsä tarkemmin tiputuspaikalla.

- Maastonvaihdokset mukaan harjoituksiin.

• Esimerkki: lähtöalueen jälkeen ojan ylitys ja tiputus keskelle tiheää taimikkoa.

- Vesityöskentelyssä sorsankuvia häiriötekijöiksi ja alueeksi valittava myös sellaisia paikkoja, joissa esimerkiksi lumpeenlehtiä häiriönä

Kaksoismarkkeerauksista

- Linjakaksoismarkkeerauksien mukaan ottaminen, syvyyden vaihtelua riittävästi

- Heittäjä piiloss, ainoastaan laukaukset heittojen suuntaan

- Harjaantumisen jälkeen damit eri syvyydelle toisiinsa nähden.

• Esimerkki: pellolla treenatessa heitetään toinen dami ojan etu- ja toinen takapuolelle.

- Muistipaikkojen tekeminen etenkin harjoittelun alkuvaiheessa, ei heti kaksoismarkkeerausta vaan ensin ykköset molemmille puolille

-Koiran opettaminen sille, että se lähtee sille damille mille se ohjataan. Ei siis aina viimeiseksi heitetylle. Tämä auttaa silloin, kun ensimmäinen dami on heitetty vaikeaan maastoon ja jälkimmäinen helpompaan paikkaan. Mikäli vaikeampi noudetaan viimeiseksi, riski sen löytymättä jäämisestä kasvaa

Eteenmenosta

- "Eteen" -sanan harventaminen siten, että korialle sanotaan alussa sana ja pitkällä matkalla, esim. hiekkakentällä sitä ei toisteta kuin kerran. Sanalla vahvistaminen voidaan keskittää hankalimpiin tehtäviin, esim. maastonvaihdoksiin. Silloin sanan merkitys kasvaa.

- Pitkiä linjoja aluksi hyvin motivoituna, harjaantumisen jälkeen vähemmän motivointia. Tässä kohtaa saman muistipaikan käyttäminen olisi varmaankin hyvä, koira menee muutaman toiston kanssa paikalle ilman motivointia muistaessaan sen.

- Vanhojen linjapaikkojen ylityksiä. Näin saadaa vanhojen hajualueiden ylityksiä, mutta toisaalta linjaa voi tehdä "samaan putkeen" ja näin pidentää matkaa.

- Linjoja maastonvaihdoksilla

- Lähetys- ja tiputuspaikan välisen kulman vaihtaminen siten, että maastonvaihdoksia tulee eri kulmista. Jos vinoa kulmaa tehdään veteen, voi lähetyspaikan ja vesirajan välistä etäisyyttä vaihdella.

- Linjan täyttäminen myös sivulta ja takaa, ei aina lähetyspaikalta käsin. Koira toivottavasti oppisi ottamaan ohjausta vastaan entistä paremmin.

- Korkeuserojen käyttäminen linjaharjoituksissa. Alamäet ja ylämäet mukaan.

- Säiden salliessa vesielementti mukaan mahdollisimman alkuvaiheessa kautta

- Häiriöitä veteen: lumpeet, sorsankuvat, jne.

Sivusuunnat ja taakselähetys

- Sivullelähetystä motivoidusti.

• Esimerkki: koiran kummallekin puolelle viedään dameja. Koira damien keskellä ja ohjaaja koiran etupuolella. Koiran ja ohjaajan välistä matkaa vaihdellaan ja kasvatetaan pikkuhiljaa. Toivottava tilanne lopulta olisi se, että ohjaajan ja koiran välissä voisi olla jopa puita. Huomiopillitys, käsi ylhäällä ja suunnan antaminen kädellä vartalonpainoa hyväksi käyttäen.

• Samanlainen harjoitus voidaan tehdä siten, että myös koiran takana on dameja. Nyt lähetyksen voi ottaa kolmeen suuntaan (kun koiran keskittymis- ja osaamistaso on riittävä, voi koiran ja ohjaajan väliin ottaa damin). Ohjaajan ja koiran välistä matkaa aletaan kasvattaa heti, kun koiran osaaminen on riittävää. Kokeita miettien matkaa tulisi olla alokasluokkaa varten vähintään 50 metriä ja avoimessa 80.

- Kun sivusuunnat ovat hyvällä tasolla, voidaan harjoitteluun ottaa mukaan sekä eteenlähetys, että sivusuunnat. Lähetetään koira eteen, huomiopillitys ja tämän jälkeen suunta.

Hakuruutu

- Damit / riistat laitetaan heittämällä paikalleen. Näin ruudussa ei ole kaikkialla ihmisen jälkiä.

- Hakuruudun täyttäminen sivulta tai takaa.

- Hakuruudun mittasuhteiden muuttaminen. Erityisesti syviä ruutuja, jotta koira saadaa etenemään pitkälle. Leveyttä saadaan helpommin lähetyssuuntaa vaihtamalla. Mikäli tämä ei onnistu, voidaan tehdä laahausjälkiä.

- Damien laittaminen eri korkuisille paikoille: oksille, kantojen päälle, kuoppiin, jne.

- Sekä leveys- että syvyyssuunnassa dameja ojien tai vastaavien maastonmuotojen taakse, jotta koira oppii puhkomaan näitä eikä jää tietylle pienelle alueelle

- Maastonväristen damien käyttäminen, jotta nenänkäyttä tehostuu. Jos liian vaikea, palaa taaksepäin harjoituksessa ja ota mukaan kirkkaita markkeerausdameja.

- Ilmansuuntien huomioon ottaminen. Myötätuuleen tehdessä harjoitukseen tulee vaikeutta, vastatuuleen tehdessä koira haistaa helpommin.

Häiriötilanteista

- Kesken tehtävän laukaus ja markkeerausdamin heittäminen.

• Esimerkki: koiran palatessa linjalta damin kanssa -> laukaus ja heitto. Tässä tulee valmiiksi miettiä mitä tapahtuu, jos koira ei toimikaan tilanteessa halutulla tavalla. Palautuksen jälkeen koira voidaan lähettää hakemaan häiriötiputus.  

• Huom! Häiriödami kannattaa heittää sellaiseen paikkaan, jossa on selvä maamerkki. Näin tehtävästä ei tule liian haastava. Tiputuspaikka näyttää koiran silmissä ohjaajan luota aivan erilaiselta kuin se paikka, mistä koira tuon häiriödamin markkeeraa. Häiriödamin noutamisessa myös vaaransa. Koira voi alkaa ennakoimaan tulevaa hakua ja jättää alkuperäisen tehtävän kesken tai ei keskity siihen kunnolla. Näitä puolia on hyvä pohtia ennen harjoitusta. Mikä palvelee treeniä parhaiten?

• Häiriötilanteen voi luoda myös siten, että kesken hakuruudun koiran palauttaessa riistaa se kuulee laukauksen ja vielä vaikeammassa tilanteessa näkee pudotuksen. Silti koiran tulisi työskennellä eikä se saisi lähteä häiriöpudotukselle. Samankaltaisen tilanteen voi tehdä myös kesken ohjauksen, mutta pillikuuliaisuus tulisi olla erittäin hyvää tässä vaiheessa

- Ennen linjaa (osaamisesta riippuen) heitetään sivulle häiriödami, jota koira ei saisi noutaa linjadamin sijaan. Kun osaamisen taso nousee, pienennetään linjadamin ja häiriödamin välistä välimatkaa. Tässä tärkeää tehdä asiat vähän kerrallaan ja palata taaksepäin tarvittaessa.

- Eteenmenossa tuulen alapuolelle asetetaan koiraan nähden häiriöriista, jota sen ei tulisi noutaa

Parityöskentelystä

- Vaikeustason asteittainen kasvattaminen

- Aluksi normaalia hakuruututyöskentelyä vuorotellen

- Välillä hyvä vaihtaa damien käyntijärjestystä eli välillä toinen koira voikin käydä hakemassa kaksi damia putkeen, jne.

- Kun toisesta koirasta tulevan häiriön sieto nousee, on syytä alkaa tekemään yhtäaikaisia tehtäviä. Toinen koira tekee markkeerausta, kun toinen tekee linjaa. Tässä on aluksi syytä pitää pitkäkin välimatka ja lyhentää pikkuhiljaa.

Huomiopillityksestä

- Huomiopillitystä mukaan metsälenkeille (mutta kohtuus kaikessa). Muista tällöinkin pitää käsi aina ylhäällä.

- Ohjausharjoituksissa mikäli koira ei kuuntele pilliä, tulee koiran luo mennä ja se on pysäytettävä. Tässä menettelyssä on otettava huomioon koiran herkkyys / pehmeys. Ohjaaja palaa lähetyspaikalle ja tämän jälkeen uusi huomiopillitys, josta uusi etenemissuunta.

Lähipillitys

- Koira istumaan hajustetulle alueelle, jossa on peitteinen maasto ja vaikkapa heinää. Maahan piilotetaan tennispalloja. Koiralle pillitys käsi ylhäällä, jonka jälkeen puhalletaan lähipillitystä ja tarvittaessa näytetään kädellä maata. Kun koira on ymmärtänyt idean, voi koiran ja ohjaajan välistä matkaa kasvattaa. Näin koira opetetaan kuuntelemaan pilliä myös pidemmältä matkalta. Tässä harjoituksessa voisi päteä ajatus: harjoittele pidemmällä matkalla mitä kokeissa voi tulla vastaan. Silloin koiralla hyvä mahdollisuus onnistua. Kuitenkin matkaa tulee muutella, ettei muutu tylsäksi / liian stressaavaksi.

Ohjattu haku

- Metsästä lähetys pellolle / aukealle päin ja ojan reunan kohdalla huomiopillitys. Tämän jälkeen riistan etsiminen ojan pohjalta tmv. Alussa siten, että koira näkee ohjan pohjalle piilotetut damit, mutta myöhemmin voi tehdä myös sokkona.

• Niksipirkka: huomiopillityksessä käden nosto ja lasku siltä puolelta, jolta haluat koiran etsivän.

• Harjaantumisen jälkeen kulman vaihtelua tiputuspaikalle. Ei aina suoralla kulmalla.

Tässä siis treenihuomioita Onnille ja Pyrylle sekaisin. Jokohan nyt tämä teoriaintoilu riittää hetkeksi. Jännä miten vasta hetki sitten treenin miettiminen sai jo voimaan pahoin, mutta nyt näitä voisi pohtia vaikka koko ajan. Pikkuhiljaa sitten soveltamaan ajatuksia käytäntöön.