Jerry tosiaan on meillä vielä hoidossa ja jotain älyllistä virikettä täytyy kehitellä aina... No, sitä saa mitä tilaa.. Kait. Jerry on oppinut noutamaan Pyryn pentudamin ja käy sylkäisemässä sen varpaiden eteen. Yritetään kehittää hommaa vielä siten, että palauttaisi käteen. "Pidä... pidä... pidä..."

Monskilla luvassa tänään jonkin sortin treenit ja Pyrylle jotain simppeliä. Kylpyhuoneessa sulaa varis x 4 sekä pieni, sievä, pehmeäturkkinen pupu Voi pupu parkaa, oli niin kaunis ja pehmeä. Ehkä tässä täytyy kovettaa itseään, ollaanhan tekemisissä armottomien kovanaamakultsujen kanssa. Eivät tunne armoa riistan suhteen, köh, köh.. Jospa ei nyt kuitenkaan. Meidän poijat ovat ainakin niin mammanpoikia kuin olla vaan voivat. Varsinkin Onni. Pyry on nyt sen reilut yhdeksän kuukautta, mutta murkkuiästä ei ole merkkiäkään. Tai sitten me ollaan vaan totuttu sen tohotukseen ja menemiseen niin hyvin. Onnin murkkuikähän oli sitä, että se ei vaan syönyt. Piste. Ilmeisesti muut murkkuiän oireet eivät olleet kovin vahvoja, kun en muista niistä mitään. Vaikka Pyry vauhkoilee ja pyllyilee käytöksensä kanssa,  se on vaan merkki sen innokkuudesta. Aina heiluu häntä ja jos sille sanoo tiukemmalla äänensävyllä (kaikilla ihmisillä ei välttämättä tuota tiukkaa äänensävyä ole), niin se osoittaa kyllä kuuntelevansa. Sitten alkaa taas tohotus ja häntä heiluttaa koiraa. Pyryä myös hymyilyttää aika rajusti, liekö jotain geenien peruja Täytyykin tuohon murkkuikään perehtyä kenties tarkemmin. Nyt itse asiassa siihen heräsin, että hetkonen. Minkäs ikäinen tuo koira on nyt?

Itseäni alkoi jo sorsakausi hieman jännittämään. Johtuu siitä, että Iskä kävi eilen 60 kilometrin päässä kääntämässä veneensä kyljelleen. Täytyy kuivua, jotta sen voi käsitellä syksyä varten. Soitti ja ilmoitti, että uups, meneekin viisi tuntia suunniteltua pidempään, kun onkin samalla suunnalla metsästysseuran talkoot. Ampumarataa raivataan. Tuli sitten ihan silmät ristissä väsymyksestä kotiin, mutta nukkumaan mennessään virkistyi. Alkoi pelotella, että Arttu Wiskari tulee ja kurkistaa ikkunan räppänästä, joka meillä oli auki. Alkoi oikeasti pelottaa! Sunnuntaina sillä olisi jotkut haulikkokisat yhdistyksen toimesta.

Pauliina Aholan viikonlopun yli kestävä WT-koulutus oli supistettu vain lauantaille (ollaan kokeissa) vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Ei voi ymmärtää, että niin vähän porukkaa olisi ollut tulossa. Surku  Esimerkiksi Liperin nomekoe on kuitenkin ylitsepursuavan täynnä. Seuraan mielenkiinnolla snj.fi -palstalla käytävää keskustelua aiheesta. Kysymyksiä herättää muun muassa se, millä periaatteella jäseniä karsitaan pois, miten uusia talkoolaisia saataisiin, jne. Eikö voisi kehittää mallia: jos voit tulla talkoolaiseksi, pääset kokeeseen. Muutoin no no?