Nonni, nyt se on tapahtunut. Pyrystä on tullut Kuikka-Koponen. Olimme eilen harjoittelemassa hieman tottelevaisuuskuvioita ja siinä lopuksi otin sitten muutamia kuvia. Kun pääsin kotiin ja katsoin laatuotoksiani, koin järkytyksen (ja koiran ilime on ku passikuvassa). Onko TUO Pyry?! Jostain on kasvanut kaksi kilometriä lisää jalkoja koiran alle ja naamakin tuntuu ovelasti venähtäneen. En ole nähnyt vissiinkään metsää puilta.Voi Mutsin pientä surusilmää, vasta se mahtui kämmenten väliin nukkumaan. Nyt siitä on kasvamassa iso mies. Haikeushan tässä ihan iskee.

Vahvistusta epäilyilleni sain, kun lähdin Pyryn kanssa ulkoilemaan ja vastaan tuli vanhempi naishenkilö suomenlapinkoiransa kanssa: "Minkäs rotuinen tämä sinun koira on, kun on niin mahdottoman pitkäjalkainen?" Yritäpä siinä sitten selittää, että kultainennoutaja tämä on. Pentu vielä kaiken lisäksi... Olen sijoittanut Pyryn elämänkaaren kohtaan "Rotusääret / Pähkinän kokoiset aivot". Ei voi taas kuin yksin nauraa näillä möhnisköille.

Onnin kanssa olemme tehneet aamuisin reiskan tunnin mittaisia pyörälenkkejä. Tämä siksi, että Onni ravaisi mahdollisimman kovasti ja kestävyyskunto paranisi sekä selälle tekisi hyvää. Melkoinen peitsipertti nimittäin tuo kuuhelo, kun kulkee normaalia käyntiä. Ja eskimon mittaisena minun kävelyvauhti on Omenalle aivan liian hidasta. Aamulla Monni olisi päässyt valokuvaan Jaakko Tepon kanssa, mutta kissa vieköön kamera oli kotona. Kävimme vakiopaikassamme nääs aamukahvilla. Olisi voitu heittää juttua, että tämä Onni on siitä "Onni ja Hilima" -biisistä. Ei olisi varmaan nauranut.

Tuota Kuikka-Koponen -nimeä aloin vielä miettiä. Mistähän ihmeestä se on repäisty tarkoittamaan honteloa koiranalkua. Kuulkaahan, mitä ystävämme Wikipedia sanoo Kuikka-Koposesta. Tarkemmin kun miettii, niin ihanhan tuo Pyryltä kuulostaa:

"Kuikka-Koponen eli oikealta nimeltään Abel Koponen (1. joulukuuta 1833 – 12. joulukuuta 1890) oli savolainen silmänkääntäjä ja kansanparantaja, josta on säilynyt suomalaisessa kansanperinteessä runsaasti kertomuksia. Häntä pidetään yleisesti Suomen tunnetuimpana silmänkääntäjänä ja elinaikanaan hän ällistytti monia ihmisiä taioillaan.

..Koposen Kuikka-lisänimen alkuperästä on useita erilaisia tarinoita. Esimerkiksi kotikylällään Varistaipaleella hänen kerrotaan saaneen nimensä siitä, että hänellä oli tapana viettää aikaansa työnteon sijaan soudellen järvellä kuikan tavoin. Toisaalta hänellä kerrotaan olleen kuikannahkainen lääkelaukku, tai hänen kerrotaan sukeltaneen vedonlyönnin jälkeen kuikan lailla pitkän matkaa jään ali Savonlinnassa."

Kuikka-Koponen on siis melkoisen legendaarinen kaveri. Seuraavanlaisia tarinoita löytyi:

"Kerran miesporukka aikoi antaa Kuikka-Koposelle selkään. Koponen otti pään irti itseltään. Laittoi kannon päälle ja sanoi:
- Laitan tuon pään turvaan, ettei siihen satu.
Miehiltä jäi Koponen pieksämättä.

Koposesta oli tullut poliiseille pidätysmääräys. He tulivat miestä pidättämään. Käsiä ja jalkoja ilmestyi niin paljon, etteivät poliisit tienneet mihin raudat laittaisivat. Kuikka-Koponen jäi pidättämättä.

Yhdestä talosta Koponen kysyi ruokaa. Emäntä kielsi, ettei ole syömistä itsellekään. Koponen lupasi onkia läheisetä lammesta keittokalat. Talonväen mielestä lammessa ei ollut kaloja yhtään sinttiä. Kohta Koponen tuli kantaen kantaen emännän ihmeeksi kahta komeata haukea. Emäntä keitti kaloista keiton. Talonväki alkoi aterioita. Siihen tuli naapurin isäntä kylään ja kävi ihmettelemään:
- Eikö teillä enää ole varaa muuhun syömiseen kuin kaislakeittoon.
- Sen takiakos tämä ei oikein hyvältä maistu."

Täytyykin tästä lähtien olla varovainen, kun on tuollainen Kuikka-Koponen kotona...