Taisin jo tällä viikolla sanoa, että meidän pojilla ei pitäisi treenata tokoa elleivät ne ole päässeet juoksemaan vapaasti... Ja mitä tekee Äiskä. No, sehän vie Onnin möllitokoon juuri sellaisena  Tuloksena ehkä kolmostulos ja aika monta plörinäksi mennyttä liikettä. Kaikki sai alkunsa siitä, kun Iskä lainasi autoamme toisaalle. Eräs Pösö oli nimittäin levinnyt. Minulla taitaa olla todella paha karma tuon automerkin suhteen. Jos oma ei enää kummittele niin jostain se vain kaivautuu aina esille. Siinä sitten oltiin taas hihnalenkkien varassa. Tästä ei enempää ettei verenpaine nouse yli sallitun. Olisi perin ikävää joutua pyhänä sairaalaan. Ihan kaikkien Pösöjen masennukseksi en anna sen tapahtua

Möllissä kaikki lähti siis siitä, kun saimme paikkamakuusta kuutosen. Kuutosen! Oli ääntänyt (ei muuten ollut, todistusaineistoa löytyy), vaihtanut lonkkaa (tämän uskon täysin) ja haistellut. Silti aika rankalla kädellä tuli tuosta pisteet mölliksi. Eipä sitä muuta sitten tarvittukaan ylivirkeän koiran lisäksi sekoittamaan Äiskän pälliä. Loppu on historiaa. Kuulin muun muassa omiani enkä muistanut kummalle puolelle täytyy kiertää, jotta koira on perusasennossa. Hauskaa kylläkin oli, mutta tuli pikkuisen lyötyä päätä seinään. Koira kyllä osaa, mutta itseaiheutetut olosuhteet... That sucks. Muut liikkeet missä tyrittiin olivat seuraamisesta seisominen, jossa vetäsin käskyn jollain lordiäänellä, Onni sai kakkahalvauksen ja tipahti maahan. Estehypyssä koira oli niin sekaisin, että kävi suorittamassa parit jojohypyt. Tadaa! Muut liikkeet menivät ihan jees. Sen verran kuitenkin rankaisen itseäni tyhmyydestä, että peruin Matikaisen tokokokeet. Odotellaan sitten seuraavia. Tällä hetkellä erinäisistä syistä Äiskällä on suhteellisen muikeankokoinen tatti vielä tuossa keskellä otsikkoa, joten syvempää tarinaa tai analyysiä ei tule. Äiskän pitäisi kantaa mukanaan sellaista tyynyä, johon voisi aina täysillä huutaa, kun treenaa ja elää typerästi. Kaikkien tunarien Äiskä!

Pyry pääsi leikkimään möllin ajaksi, joten yksi koira oli onneksi väsynyt, kun päästiin kotiin. Aamulla Iskäkin palasi taas pitkästä aikaa kotiin ja vei pojat juoksemaan kanssaan. Onhan se kiva, jos löytyy juoksukuntoa edes jollain tässä perheessä. Ihana oli nähdä pojat niin väsyneenä. Koko päivän ovat nukkuneet. Harmi, että ajoitus oli päivän, kaksi myöhässä. Mutta. Kyllä se tästä. Enemmän harmittaisi, jos turaaminen olisi tapahtunut jonkin aivan mystisen asian seurauksena. Tässä ainakin tiedän, mistä se johtui. Argh. Nyt vain selkä suoraksi ja kohti uusia munauksia.