Kulunut viikko on ollut äärimmäisen kiireinen omalta osaltani. Työharjoittelu on saatettu kunnialla päätökseen ja paluu kirjojen pariin lähestyy. Vapaahetket on kulutettu lähinnä migreenin parissa. Koirat ovat saaneet ottaa rennosti. Ne ovat hiihdelleet Iskän kanssa kunnonkohotuslenkkejä järven jäällä. Lauantaina taisivat mennä viitisentoista kilometriä ja tiistaina reilu parikymmentä. Onni kuulema nauttii, kun saa rääkätä itseään. Pyryä täytyy odotella välillä, kun kunto ei ole samaa tasoa. Poikien sisko Ainu lähti meiltä pois, kun sillä alkoi yhtäkkiä juoksut. Viikon päivät ehti töllötellä meillä. Olisi se mukava, jos meilläkin asuisi narttuja. Ne on niin pienikokoisia! Täällä ehtii tottua tuollaisiin tankkereihin kuin meidän pojat 

Pojat ottivat sunnuntaina nometreeniä linjan muodossa ja keskiviikkona Pyry teki tokotreenit. Viikon päästä olisi TK1 -koulutustunnus katkolla. Saa nähdä uskaltaudunko katsomaan koko kokeita. Aika se vain huristaa mennä eteenpäin, kun Pyrykin on niin iso poika. Silloin aikanaan ei kyllä olisi uskonut, että tokokoira siitäkin vain tulee. Oli sen verran riehakasta se meno 

Ja riehakkaasta menosta puheenollen. Liukastuin eilen suoraan takamukselleni ja nyt häntäluu on niin kipeä, etten pysty istumaan. Iskä joutui illalla nostamaan minut sänkyyn, kun ei pystynyt kumartumaankaan. Huomenna olisi ystävien avioliiton siunaus. Katsotaan millä ilveellä toimitan tilaisuuden. Varmaan täytyy varata paketillinen särkylääkkeitä mukaan.