Pojat ovat totaalisen poikki. Viimeiset pari päivää ovat tuntuneet siltä, että koiria ei ole talossa ollenkaan. Ulkotakkia päälle vetäessä kenenkään pää ei edes nouse tarkistamaan lähtijää. Kuuluu haukotuksia, huokauksia, kyljenvaihtoja ja Back On Trackin rahinaa. Enimmäkseen kuitenkin tuhinaa mattoja vasten. Joskus joku käy juomassa muutaman tilkan vettä ja kellahtaa pian takaisin kyljelleen. Pyryä painaa henkinen rasitus tokokokeista ja näyttelyreissusta sekä eilinen hiihtolenkki. Onnilla on lihakset hapoilla eilisestä ja toissapäiväisestä lenkistä.

Oskari oli sunnuntaina jäällä hiihtämässä Iskän kanssa. Hauskana sattumana törmäsivät Onni -kakaraan, joka oli vielä samalta kasvattajalta. Kesken hiihdon Onni oli pysähtynyt ja alkanut vinkua. Iskä oli pysähtynyt ja katsonut sattuuko sitä johonkin. Kesken kaiken jostain oli juossut pieni töhö ilman omistajaa jostain saaren takaa hirveää kyytiä. Väkisellä olisi halunnut tunkea morjenstamaan Onnia ja tarjotellut monta kertaa leikkimisasentoaan. Iskä oli estänyt luoksepääsyn, kun ei ikinä tiedä onko tuntemattomia koiria rokotettu tai onko yskää tai vastaavaa (olenpas mie kouluttanut Iskän hyvin!). Meidän Oskari oli katsonut silmät pyöreinä tätä vipeltäjää. Omistaja oli ilmestynyt jossain vaiheessa hakemaan turriaista. Kävi ilmi, että koira oli Lyytin pentuja ja nimeltään myös Onni :) Sunnuntaina tultiin Pyrtsin kanssa kotiin ja Onni oli ihan väsyneenä vastassa. Bäkkäriä vain niskaan, ettei lihakset jumiudu.

Eilen Iskällä oli vapaapäivä, joten pojat olivat käyneet umpihankihiihtämässä metsäaukealla. Tietenkin metsäsukset kantavat Iskää, mutta poikia oli upottanut armottomasti. Puolitoista tuntia hiihtivät isoa neliötä, joten pikkuhiljaa oli tamppautunut jälkeä, mutta toisaalta hapotus on varmasti ollut kavereilla kova. Itsehän olisin lamaantunut X -asentoon keskelle metsää, jos olisin ollut mukana. Hatunnosto Iskälle, joka jaksaa kasvattaa ja ylläpitää poikien aerobista kuntoa. Oma vauhti ei ikinä riittäisi tähän. Tosin sitten, kun tiet sulavat, mennään poikien kanssa pyörällä pitkin metsäteitä.

Koska tätä kuntopuolta yritetään kasvattaa kesää kohden, täytyy poikien saada myös energiaa. Olemme syöttäneet Pyrylle Jahti & Vahti -sarjan Kana-riisiä ja Onni on vetänyt Energiaa. Nyt paljastui, että Energiassa on esimerkiksi saman verran energiaa kuin Royal Caninin Sensible -ruuassa. Käytännössä ylläpitoruokaa eikä juurikaan energistä, kuten olin käsitteänyt. Täytyisi siirtyä syöttämään Extra Energiaa ja siihen kylkeen lihaa tai mahaa, jos Onnille tahtoisi yhtään massaa. Tuusniemen näyttelyreissulla kuulin itselleni uudesta Valio -koiranruokasarjasta. Siinä on pelkästään kanaa. Hintakaan ei päätä huomaa. Yhden käyttäjän kokemusten mukaan toimii eli koiralle pystyy kerryttämään tällä massaa. Pistin muutaman säkin kimppatilaukseen ja testaamme sitä molemmille pojille. Tämä on ilmeisesti hyvinkin paljon samaa ruokaa kuin Frank's Pro Gold. Tosin kyseisessä ruuassa on käytetty hapettumisenestoaineina BHA:ta tai BHT:tä. Ne voivat aiheuttaa joillekin koirille korvatulehduksia, ym. Ihmisten ruuissa tuo aine on osittain kielletty. En löytänyt tietoa netistä, onko näissä Valio -ruuissa tuota. Täytyy tsekata, kun säkit saapuvat. Etiketissä lukee vain "lisätty antioksidantteja". Lisää aiheesta ainakin eläintenhoitajien keskustelupalstalla. Ehkäpä kysyn valmistajalta sähköpostilla tästä, alkoi hieman vaivaamaan. On se vain kummallinen asia, että koiranruuissakin täytyy olla näin tarkkana. Jotenkin sinisilmäisenä sitä aina luulee, että suurinpiirtein kaikissa merkeissä on syötettäviä ruokia. Valppaana täytyy näköjään olla. Jos olisi iso pakastin ja näkisi vähän vaivaa niin puoliksi barffaus olisi varmasti kaikista paras ja turvallisin vaihtoehto. Eikä itse asiassa tulisi edes kovin paljoa kalliimmaksi verrattuna pelkkään nappulaan.

On totta, että Onni on omaan silmään laihassa kunnossa. Selkäranka hyvä ettei ponkota näkyvissä. Uskon kuitenkin siihen, ettei koira tapa itseään nälkään. Se syö silloin, kun sillä on nälkä. Ruuan ylituputtaminen johtaisi siihen ettei se syö sen vertaan. Kokeeksi olen siirtynyt yhden kupin järjestelmään. Pyry käy syömässä ensin ruokaa kupista ja sen lähtiessä Onni on yleensä tullut norkoilemaan taka-alalle. Tästä nopeasti nappulaa tilalle ja Onni pääsee syömään. On toiminut yllättävän hyvin. Ruokamäärät ovat tuon kokoiselle koiralle mielestäni alhaisia, mutta minkäs teet. Jos ns. lepokautena koira näyttää kuivan kesän oravalta niin kauhulla mietin miltä se näyttää neljän kuukauden päästä.

Joku voi sanoa, että  koiralle voisi kasvattaa kunnon liikunnalla nälkää. Koviakin lenkkejä ja aivojumppaa harjoitetaan ahkerasti. Kenties pitäisi olla tyytyväinen tilanteeseen eikä tehdä tästä ihmislähtöistä ongelmaa. Jostain syystä haluan sellaisen kuitenkin kehittää. Jos Onni  söisi hieman enemmän, se voisi kehittää lihaksiaankin kesän ja syksyn touhuihin. Mistä sitä pattia kasvaa ellei syö? Jos pelkästään tokoilisimme ja harrastaisimme vepeä niin sittenhän asialla ei olisi suurta merkitystä. Tarvitaan siis tuhdimpaa ruokaa peliin. Määrät tosin saavat pysyä samana. En todellakaan halua mennä siihen, että sitä aletaan ruualla paapomaan ja syöttämään aterimilla herkkuja. Loppujen lopuksi, se on kuitenkin vain koira.