Eilen seisoskellessani katsomassa treenejä, aloin miettiä äänenkäyttöön liittyviä asioita. Sillä voi kiittää, torua, innostaa, hillitä ja vaikka sun mitä. Meidän pojat ovat todella erilaisia mitä kehumiseen ja innostamiseen tulee. Pyryä ei voi kehua kovin korkealla ja innokkaalla äänellä, koska muuten sillä menee niin sanotusti kuppi nurin ja se ei pysty enää keskittymään. Viretila menee katosta läpi. Onneksi tässä on kokemuksen kautta opittu oikea moodi. Onnia taasen pitäisi koittaa kehua mahdollisimman innostavasti ja iloisesti - rauhallisempi kuin on.

Sama pätee palkkaamiseen. Onnia saa riekuttaa ja sen kanssa voi lyödä vaikka painiksi kesken treenien. Pyryä taas palkataan lähinnä ruualla, sen silmissä ei pidä tekeytyä minkään sortin saaliseläimeksi... Koiran ikä vaikuttaa ehdottomasti asiaan, mutta en usko Pyryn tuosta kovin paljoa rauhoittuvan. Se on rauhoittunut huimasti jo pentuajoista, mutta intoa on edelleen ihan huikeasti, missä ja milloin vain. Viretilaan ei varmastikaan kiinnitettäisi niin paljoa huomiota ellei nomejuttuja olisi kuvioissa. Samat kuviot pätevät sielläkin. Tosin eräs esimerkki Onnin viretilan ylivirittymisestä on pitkään ollut tokonouto. Se ollaan saatu rahoittumaan takapalkalla. Koira selvästi keskittyy enemmän noutamiseen, roveltaa vähemmän ja palauttaa nopeammin. Näitäkin pitää siis välillä kokeilla. Paitsi yli-innokkuutena, voi viretilan yli meneminen näkyä joillakin koirilla ääntelynä. Tokossa ainakin ylemmissä luokissa siitä rokotetaan.

Ei riitä, että tietää suurin piirtein tyylin millä koiraansa palkkaa ja kehuu. Ketkut lukevat ohjaajaansa kuin avointa kirjaa. Jos jokin liike menee pieleen ja olet itse siitä pahoillasi, koira kyllä huomaa. Lajissa kuin lajissa. Tässä on varmasti kaikilla ainakin alkuun opettelemista. Itselläni ainakin on ja tulee varmaan ikuisesti olemaan. Eleet, olemus ja äänensävyt kertovat koiralle todella paljon. Auttaako paljoa, jos kehuu koiraa monotonisella äänellä ja hiljaa suorituksen jälkeen? Millainen ero syntyy, jos ennen palkkausta koira saakin iloisella ja kehuvalla äänellä saadun kiitoksen? Toimii myös kokeissa, tosin silloin kiitossanan jälkeen ei heti tulekaan palkkaa. Kehumista kannattaa kuitenkin käyttää hyödyksi. Mitä pahaa se voisi suurin piirtein oikein tehtynä aiheuttaa?

Matala äänikin on hyvästä - jos tarkoitus on rauhoittaa. Jättävissä liikkeissä ainakin omasta mielestä käskysanan kannattaisi olla virettä laskeva. Onnilla maahanmenokäsky on matala, nopeahko ja vokaaleja on pikkuisen venytetty. Eroaapahan seisomiskäskystä. Tässä on kuitenkin monesti sattunut epäonnistuminen, koska onkin käyttänyt tahattomasti erilaista äänensävyä tai tapaa sanoa. Sellaista käy, varsinkin jos sattuu jännittämään. Matalaa kehuvaa ääntä käytettiin molemmilla pojilla myös pentuna, kun harjoiteltiin noutoa ja damin pitämistä. Eli ei kiskaistakaan damia heti pois (koira oppii sylkemään ja pudottamaan), vaan rapsutellaan leuan alta ja puhutaan rauhallisesti. Se toimii ja taitaapa olla edelleenkin käytössä. Onpas näitä asioita paljon, kun alkaa miettimään. Esimerkiksi kenttäkoulutuksissa ja kursseilla käymisen etu on juuri siinä, että joku muu kiinnittää huomiota sellaisiin asioihin mitä itse ei välttämättä huomaisi.