Melkoisen kelin nakkasi tälle päivälle. Tulisi vaan kunnolla lunta, olisi kivempaa kuin räntäsade. Tassujenkin puhdistaminen helpottuisi! Siinä mielessä keli oli oivallinen, että tälle päivälle sattui BH-treenit. On hyvä harjoitella erilaisissa olosuhteissa ja totuttaa koiraa.

Treenit menivät ihan mukavasti ja itselle ainakin jäi päällimmäisenä onnistumisen tunne. Aluksi teimme seuraamista ja käännöksiä. Onni sai kehuja nätistä kontaktista. Sen jälkeen harjoittelimme liikkeestä jättöjä. Jätin Onnin ensin muutaman kerran maahan ja tosi sievästihän se meni. Sen jälkeen kokeiltiin vauhdista istumaan menoa. Siinä kohti Omppu tarjoili kaunista ja nopeaa maahanmenoa... Äitinsä poika... Niinä kertoina kun istuminen onnistui, se oli kuin hidastetusta elokuvasta. Tämä onkin ollut meidän kompastuskivi ja sitä täytyy vielä hioa ja palata ihan perusjuttuihin.

Lopuksi oli luoksetuloa. Kehuin, että meidän Mannihan se tulee ihan hirmu hienosti luokse. Nuolasin ja sittenpä tipahti. Jätin koiran maahan ja kävelin kauemmas. Käskystä koira lähti hirveää kyytiä tulemaan kohti ja matkan ollesssa alle kolme metriä vauhti vaan kiihtyi. Siinä vaiheessa ehdin miettiä, että Onni tekee joko mafioosot (rusauttaa painollaan polvilumpioni rikki) tai saa hepulit. No hepulithan siinä sitten tuli. Onni kurvasi pitkin koulutuskenttää nauttien vastasataneesta lumesta tassujen alla. Taisipa kerran kaatua kyljelleenkin kun maan vetovoima oli liikaa eräässä kurvissa. Loput luoksetulot menivätkin sitten huomattavasti mallikkaammin. Tosin luoksetulon jälkeen tarjosi vielä maahanmenoa ja odotti josko olisi päässyt vetämään vielä lumirallia.

Tämmöiset treenit tällä kertaa. Mutta nätisti meni kokonaisuudessaan ja onnistui niissä kohdissa missä ajattelin olevan eniten ongelmaa. Loput laitan lumentulon piikkiin :)

 

Onni yrittää selkeästi meditoida itsensä jonnekin mukavaan paikkaan, pois mamman kauhistuttavan ikeen alta.

"Pakko kait sitä sitten on reenata"...

Kotona irtosi sitten jo vähäsen huumoriakin...