Koira ei erota sille kerrotuista sanoista vivahde-eroja, mikäli ne äännetään samankaltaisesti. "Maahan - laahaa - ahaa" tai "seuraa - peura - huuhaa". Testatkaapa joskus. Pelkkä äänenpaino ei kuitenkaan täysin riitä, vaan sanoihin liittyy myös rytmiikka ja erilaisia painotuksia. Väitän, että niillä voi vaikuttaa myös viretilaan. Erityisesti tokossa käskysanat tulisikin olla riittävän erilaisia. Onnilla käskysanat ovat olleet avoimessa luokassa seuraavanlaiset:

- Paikkamakuussa jätettäessä koira odottamaan: paikka. Matalalta lausuttu. Sanan paino ensimmäisellä tavulla.

- Seuraaminen: seuraa. Käskysana mahdollisimman iloinen ja korkealta lausuttu. Nuotti nousee loppua kohden. Seuraamiskäskyssä koiralle annetaan puoli sekuntia aikaa ymmärtää käsky ja sitten lähdetään vasta kävelemään. Ei käsky + liikkeellelähtö samanaikaisesti.

- Luoksetulo: ensimmäiselle luoksetulopuolikkaalle onnitänne -käsky. Aika korkealta ja voimakkuudeltaan normaalia kovempi, kun koira on kauempana. Pysäytys käskyllä stop. Melko kovalla äänellä sanottu, mutta ei liian painostava, nopeahko käsky. Paino ensimmäisellä tavulla. Kun koira kutsutaan sivulle, on iloinen onssivu. Tässä liikkeessä Onni on monesti seisomisen sijasta mennyt maahan, kun käsky on ollut liian voimakas äänenpainoiltaan.

- Noutaminen: hae. Ennen iloisella ja korkealla äänellä sanottu, mutta nykyisin mahdollisimman rauhallisesti ja matalasti. Syynä se, että käskysanalla yritän laskea viretilaa. Onnilla menee into ihan yli tässä liikkeessä. Onneksi se on parempaan päin menossa koko ajan.

- Hyppy. Ennen liikettä matala paikka. Samanlainen kuin paikkamakuun jätössä. Sen jälkeen iloinen, napakka ja voimakkaasti sanottu hyppy. Paino sanan alkuosassa ja ikäänkuin työnnän sitä verbaalisesti kohti sitä estettä. Hankala selittää

- Liikkeestä maahanmeno: nopeasti matalalta lausuttu maaahan. Eli venytetään vähän ensimmäisiä vokaaleja. Mitä nopeammin jonkin käskyn antaa, sitä nopeammin koira siihen alkaa reagoida. Tähän liittyy myös palkkaamisen nopeus ja oikea-aikaisuus.

- Liikkeestä seisominen: nopeasti korkealta lausuttu sssseiso. Päinvastoin kuin maahanmenossa.

- Kaukokäskyt: istumisessa isst, maahanmenossa sama maaahan. Jotta koira ne erottaisi mahdollisimman hyvin. Äänensävy täysin erilainen.

Eli aika erilaisia käskyjä on yritetty ottaa mukaan. Ylemmissä luokissa nämä korostuvat entisestään, kun erilaisia  käskysanoja joutuu sanomaan aika nopeallakin tahdilla. Ne koirat, joilla muun muassa tuo käskyjen sisäistäminen on kohdillaan, varmasti pärjäävät niissä muita paremmin. Hieman ollaankin jo mietitty huumorisanoja esimerkiksi tunnistusnoutoon Saas nähdä.  Mikäli treeneissä nuo liikkeestä jäävät liikkeet eivät ota onnistuakseen, kannattaa ensin tarkistaa sanooko käskyt aina samalla tavalla. Pohjaoletuksena tietenkin, että koira ymmärtää mitä käskyllä tarkoitetaan. Itselläni on tässä käynyt tyriminen kerran jos toisenkin. Ihminen on siitä hassu ötökkä, että jännitys kuuluu käskyjen läpi. Ainakin koiralle ja sehän riittää.

Koska tokosanojen kanssa joutuu olemaan näinkin tarkka, ei niitä kannata käyttää arjessa. Tämäkin on aikanaan kantapään kautta tajuttu. Silloin niitä ei monestikaan nimittäin sano samalla tavoin kuin harjoitellessa / kokeissa ja aina ei sitä palkkaakaan ole käden ulottuvilla. Eikä arkioloissa välttämättä reagoida, jos koira ei noteeraa käskyjä nyt niin justiinsa. Senpä vuoksi nykyisin seuraamisen sijasta vaikkapa nomessa on "nätisti" käsky, joka tarkoittaa kiltisti vierellä kulkemista. Ulkovaatteita pukiessa koirat menevät olohuoneen matolle makaamaan käskyllä "oottammaan", niitä ei viedä paikkamakuuseen ja sanota "paikka". Maahanmeno tapahtuu käskyllä "ruppeesiihe", jonka seurauksena koiran tulisi lopettaa hötkyily ja käydä maahan. Tähän on kuin varkain liittynyt sellainen asia, että kyseisen käskyn kuullessaan niiden viretila laskee ja ne rauhoittuvat. Liittyy varmaankin siihen, että tuota käytämme silloin kun itsekin rauhoitumme esimerkiksi istumaan sohvalle.

Muistettava on, että koirat tulisi aina vapauttaa käskyn alta kun sen noudattamiseen ei ole enää tarvetta. Myös jonkintyyppinen palkkaus on kannatettavaa kunhan se ei sotke koiran huomiota liikaa itse tekemisestä. Itse ajattelisin niin, että äänensävyt kannattaa pitää voluumiltaan aika rauhallisena ja iloisena. Se siksi, että joskus se yksi kunnon karjaisu saattaa pelastaa koiran hengen. Lisäksi koira voi turtua negatiiviseen äänensävyyn / palkattomuuteen, jolloin niitä ei välttämättä kiinnosta totellakaan saatuja käskyjä. Mutta nämä on vain minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, se mikä voi tuntua hyvältä yhdelle, ei välttämättä ole sitä kaikille. Nomeen ja muihinkin harrastuksiin pätenee perusajatukset käskysanojen erilaisuudesta. Esimerkiksi eteenmenokäsky pojilla on juurikin eteenpäintyöntävä ja painava. Joskin sitä sanotaan silloin, kun koira näyttää sitä tarvitsevan ikäänkuin vahvistukseksi.