Aika muistella kulunutta Onnin osalta. Joko vuosi on taas vierähtänyt? Onnista on kasvanut iso poika, joka on täyttänyt villeimmätkin odotuksemme. Kun aikanamme olimme ottamassa Omppua meille, oli tarkoitus saada kotiin koira, joka käy Iskän seurana metsällä ja pitää Äiskälle seuraa Iskän ollessa poissa. Tämä toki on toteutunut, mutta tämän vuoden puolella Onni on lyönyt meidät ällikällä niin mahtavalla luonteellaankin kuin monipuolisuudellaankin.

Keväällä 2010 mietimme, että taipumuskokeet olisi mukava suorittaa. Muistan, kuinka Iskä treenasi iltaisin pitkän työpäivän jälkeen takapihallamme Onnin kanssa. Välillä tuli onnistumisia, välillä vaivuttiin hieman synkkyyteen, kun yhteistä ymmärtämistä ei löytynyt. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut sellainen olo, etteikö taippareita läpäistäisi. Ehkä ei siinä vaiheessa vielä tajuttu, että taipumuskokeet eivät välttämättä ole läpihuutojuttu kaikilla koirilla. Jos olisimme sen tienneet, ken tietää olisimmeko jossain vaiheessa luovuttaneet treenaamisen suhteen. Vihdoin koitti päivämäärä 4.7.2010 ja Onni suuntasi Iskän kanssa Leppävirralle- Äiskä oli harmikseen töissä Kainuun suunnalla. Paljoa ei jälkipolville jäänyt kerrottavaa, Onni teki mitä Onnin täytyy ja hoiti homman kotiin. Legendaariseksi on jäänyt vain tuomarin lausahdus Onnin jäljelle päästyä. Hän totesi: "Tuolta kiven takaa se pupu on lähtenyt". Sen tarkemmin ei ollut tietoa, mistä koira pitäisi jäljelle lähettää. Into kokeen jälkeen kasvoi: mennäänköhän me joskus kylmän riistan kokeeseen?

Syksyn Manni Matikka kävi Iskän kanssa sorsalla. Alkuun taisi intoa olla enemmän kuin ymmärrystä, mutta pikkuhiljaa kupletin juoni alkoi paljastua. "Ai noita sorsia pitäs tuolta kaislikosta hakemmaan lähttee..." Tuloksena onnistuneita noutoja ja hymy Iskän huulilla. Joskus olen kuullut joltain viisaalta koiraihmiseltä, että koira kypsyy metsästyskokeita varten käytännön metsällä. Kesällähän se sitten todetaan.

Metsästyksestä ja metsästyskokeista vielä sellainen sana, että kaikki mitä tulevina vuosina aiheesta kuulette, on suoraan amatöörien suusta. Meillä ei ole ollut aikaisemmin koiria. Olemme oppineet oppimamme viisaampien ihmisten suusta ja kirjoista. Kaikkea sanomaamme kannattaa epäillä ja kyseenalaistaa rajusti. Toisaalta, sillä verukkeella me amatöörit saamme varmasti enemmän anteeksi kuin ns. pro-tyypit, jotka treenaavat koiriaan jo ennen kuin ne on saatu tehtyä. Tällaisiakin tarinoita on joskus korviin kantautunut. Ne varmasti ovat legendaa. Onni nauroi mahaansa pidellen äsken. "Eihän kukaan voi ennen syntymäänsä reenata..."

Syksy oli ja meni. Syys- lokakuussa saimme mahdollisuuden harjoitella BH-kokeeseen eli palveluskoirien käyttäytymiskokeeseen. Emme varmaan tähänkään olisi lähteneet suorilta käsin mukaan, jos olisimme tienneet ihan kaiken. Jälkikäteen tottelevaisuuskokeita ajatellen esimerkiksi seuraaminen on käyttäytymiskokeessa ihan superpitkä. Sinne piti siis tunkea vaan reilun vuosikkaan ikäisen Pytikän kanssa. Siitä muodostuikin sitten Onnin kasvutarina. Aloitimme tilanteesta, jossa koira ei osaa kontaktia ohjaajaan eikä ohjaaja osaa kävellä suoraan. Siitäkin selvittiin, kommunikaatio parani. Tuloksena etuliite BH Onnin nimen eteen. Ylpeänä ja onnellisena kannamme Onnin pannassa pyöreää killutinta, jossa tuo kirjaintunnus lukee. Joka kerta, kun lähdemme harjoittelemaan tottelevaisuuskokeita varten ja Onni kuulee tuon kaulapannan kilinän, voin todeta että hurjan paljon Omppu on ikäänsä aloittelijoiden ohjaamana saavuttanut. Tuo kilinä meitä motivoi myös eteenpäin.

Kun menemme käyttäytymiskokeesta kuukauden päivät eteenpäin, kohtasi Onnimanni Matikainen ensimmäiset tottelevaisuuskokeensa Pieksämäellä. Aloitimme kokeisiin harjoittelemisen joskus BH-kokeen jälkeen kerran viikossa. Kanssamme on treenannut mahtava Maarit Pirinen, joka on kisannut mm. Suomen tokomaajoukkueessa ja on myös tokon SM-kultamitalisti. Kiittäen kumarramme myös kasvattajaamme, joka on ainaisella tuellaan jaksanut meitä tsempata kohti uusia sfäärejä. Hänellä on useampi koira voittajaluokassa, joten korviamme olemme parhaamme mukaan koettaneet höristää. Iskä on mennyt Äiskän tokohimmailuissa jopa niin pitkälle, että on rakentanut omat säädettävät tokoesteet meille. En ole muuten hienompia nähnyt missään kokeessa vielä tähän mennessä (Köh köh, Iskä voi kiinnostuneille sellaisia nikkaroida maksua vastaan, Hand Made In Vinland). Ensimmäinen kokeemme meni aika plörinöiksi Äiskän hermoilun takia. Pistettä vaille ykkköstulos! Kaikesta tosin oppii. Seuraava koe menikin paremmin 175 pisteellä. Ja se palkintona ollut torttulaatikko oli parasta antia!

Onkohan meillä ensi vuodelle mitä tavoitteita. Täytyypä kysyä Iskältä. Iskä kertoi, että pääasia on, että Onni toimii entistä paremmin ensi syksynä metsällä. Meidän on ehkä hankala laittaa tarkkoja tavoitteita, koska oomma niin amatöörejä... Heh heh... Sanotaan sillä tavoin vaikka, että Nome-B- eli kylmän riistan metsästyskokeessa olisi mukava saada tulos. Ihan sama mikä palkinto, kunhan kaikki kokeet eivät päätyisi täydelliseen tötöilyyn ja harhailuun. Vaikka sekin varmasti joissain kokeissa on tuloksena. Ei tätä onneksi itsensä takia täysin tehdä. Katsotaan miten on onnistunut koiran kanssa harjoittelemaan ja onko harjoitellut oikein. Kuten useasti on todettu, koirahan osaa. Se on vaan ihminen mikä aina mokailee ja ei osaa kertoa koiralle mitä tarkoittaa eri käskyillä.

Tokossa Äiskä tietää ensi vuonna mitä tahtoo. Onni on osoittautunut sen verran päteväksi tyypiksi, että tavoitteena on kolme kappaletta avoimen luokan ykköstuloksia. Edessä olisi siis nousu luokkaa ylemmäs. Sitten katsellaan missä mennään. Onneksi meitä tsemppaa niin moni ihminen! Ennen kuin koira makaa tassut taivasta kohti, nostetaan tässä blogissa toivottavasti malja tottelevaisuusvaliolle. Onneksi Äiskä on näin paljon Iskää vaatimattomampi...

Onnille on suunnitteilla ensi vuodeksi mahdollisesti mejä- (metsästyskoirien jäljestämiskoe) ja vesipelastuskurssit (Vepe). Vepestä ehkä soveltuvuuskoe. Koira on innokas kaikkea kokeilemaan, että silloin voi kokeilla. Pääasia, että Onnilla on kivaa ja se pitää hauskaa. Mikäli poika alkaa väsähtää, jätetään harrastuksia pois. Onneksi nuo jakautuvat aika hyvin eikä päällekkäisyyksiä liiemmin tule. Tuntuu lähinnä siltä, ettei Onnille saa tarpeeksi harrastamista, vaan se on sitten juoksentelua pitkin metsiä ja teitä.

Tavoitteita onkin nyt muille jakaa. Ei pidä unohtaa tuota pientä nurkassa nuokkuvaa pyryharakkaa. Se vaan jotenkin on meille Onnin kaveriksi kulkeutunut eikä sen soisi pekkaa pahemmaksi jäävän. Toivotaan, että yhteiselo lutviutuu yhtä hyvin kuin Onnin kanssa. Onnia parempaa koiraa ei voisi toivoa. Sen myöntänevät myös ne ihmiset, jotka eivät koirien ystäviin lukeudu. Joskus on leikkimielisesti välähtänyt päässä ajatus, että Ompusta olisi Kaverikoiraksi, joka voisi vierailla vanhainkodeissa tai lasten luona. Mikäli tähän kiinnostuneita löytyy, ottakaatte yhteyttä blogin "Kommentoi"-osiossa. Hyvän tekeminen on loppupeleissä aika pienestä kiinni.

Onni kävi äsken vielä supattamassa korvaani keitä kaikkia hän haluaisi kuluneesta vuodesta kiittää:

Kiitos Iskä ja Äiskä, että olette pitäneet hengissä

Kiitos Pyry, että olet ollut Veli Puolikuu (Jjjjjaaauuuhhh!)

Kiitos Ukit ja Mummut, että olette jaksaneet ja valvoneet puolestamme

Kiitos Spinski-Täti, että olet jaksanut pyöriä selkä köyryssä ympäri taloa leikkieni vuoksi

Kiitos (x 10) Onnin kasvattajat, että olette auttaneet meitä joka mutkassa ja kurvissa. Ilman teitä emme olisi tässä missä olemme nyt.

Kiitos Minna, että olet ollut meidän ystävämme niin treeneissä kuin lenkkipoluillakin. <3.

Kiitos ystävämme, tuttumme ja kaverimme, että olette jaksaneet meitä piristää. Olette meitä auttaneet ja saaneet hymyilemään arjen keskellä. Juuri sinä! Laske itsesi heihin!

Kiitos Jerry, ilman sinua en tietäisi mitä pieni tarkoittaa

Kiitos Alli, ilman sinua en tietäisi mitä elämänilo aidoimmillaan on

Kiitos Mokka, ilman sinua en tietäisi mitä on olla ainut mies talossa

Kiitos Neela, ilman sinua en tietäisi mitä tosirakkaus ja morsmaikku tarkoittavat

Kiitos Maija, ilman sinua en tietäisi mitä koiran kaukopartiointi tarkoittaa

Kiitos Helevi-Äippä, ilman sinua en tietäisi mitä höyryperseily on

Kiitos Paco, ilman sinua en tietäisi mitä paksu turkki tarkoittaa

Kiitos Max, ilman sinua en tietäisi mitä isoveljenä olo on

Kiitos Leevi, ilman sinua en tietäisi kuinka kivaa on juosta lammasaitauksessa

Kiitos Vepe-Vappu, ilman sinua en olisi koskaan oppinut istumaan ihmisten syliin

Kiitos Inkeri (*TUOKSUTTAA*), ilman sinua en olisi koskaan ymmärtänyt miltä nainen tuoksuu

Kiitos Saimi, ilman sinua en olisi koskaan oppinu leikkimään hippaa

Kiitos Sina, ilman sinua en olisi koskaan oppinut puolustamaan omaa näkökantaani

Kiitos Ainu, ilman sinua en olisi koskaan oppinut mitä siskon kanssa reissaaminen on

Kiitos Lilja, ilman sinua en olisi koskaan oppinut, kuinka saada Pyry hämmentymään

Kiitos blogin lukijat, ilman teitä Äiskä ei istuisi neuroottisena koneella ja kyttäisi, onko uusia kommentteja mahdollisesti ilmestynyt...

Kiitokset eivät millään tavalla ole järjestyksessä, ovatpahan vain siinä miten Matikalla ne mieleen tulivat. Kaikkia teitä kiitämme.