Pyryllä starttasi eilen palveluskoirapuolen BH -kurssi. Pikkuisen hävetti mennä sinne, kun koiran käyttäytyminen hihnan päässä on tällä hetkellä mallia apina. Vaan yrittänyttä ei laiteta. Aiheena oli paikallaolo sekä seuraaminen. Seuraamista otimme ihan muutaman askeleen pätkissä ja se alkoikin sujua siinä vaiheessa, kun Äiskä tajusi palkata lelulla ruuan sijaan. Olen ollut lievästi sanottuna skeptinen sen suhteen, että yybervauhdikasta Pyryä alkaisin riekuttamaan. Vaan kyllähän tuo näytti pikkuhiljaa tepsivän. Teimme seuruutuspätkiä myös ihmisten ohitse ja lomitse. Tästä se lähtee. Jos Onnin kanssa saimme aikaiseksi viime vuonna hyvää kehitystä, uskon että Pyryn kanssa kehitys on suurempaa kun niin alkeista lähdetään liikkeelle. Itse BH -kokeeseen olisi tarkoitus mennä sitten ensi vuonna, kun koira vähän kasvaa. Paikallaolo onnistui osittain, sillä välillä häiriötekijät (autot, koirat, ihmiset, äänet) kävivät ylivoimaiseksi ja piti nousta istumaan, notta mitä siellä oikein on.

Tämä on oikein hyvää treeniä juuri häiriötekijöiden vuoksi ja ehkä nyt alkaa panostamaan tuohon tottelevaisuuspuoleenkin eri tavalla. Vieritän taipumuskoetreenien syyksi sen, että tuo tottis on jäänyt vähemmälle. Noh, ainahan sitä voi selitellä... Pitää jossain vaiheessa sitten hankkia t-paita, jossa lukee että "kyllä se kotona osasi". Nyt täytyy ensin päästä edes siihen vaiheeseen. Mutta pääasia, että riistaviettiä löytyy. Muut saa kyllä opetettua vaikka pelkällä tahdonvoimalla.

Tällä hetkellä Pyry on sorsalla. Saa nähdä miten käy. Ihan uskomatonta sanoa, että se on sorsalla. Rypsi on semmoinen juustonaama, että ei paremmasta väliä. Selkä sillä on kasvanut niin leveäksi, että minulla mahtuu molemmat kämmenet sormet haralleen levitettynä sen selkään. Ollaankin Iskän kanssa alettu puhua Pyrystä Härkänä. Onni näyttää sen rinnalla höyhensarjalaiselta. Ei kait sille voi vaan mitään, jos on annettu tuota rotevuutta ja rakennetta. Saattaa pikkuisen tosin hapottaa, kun kaislikossa jahittaa sorsia. Kunto kasvaa, kunto kasvaa...

Onnin kanssa kävimme tänään vetämässä tottelevaisuustreenit. Voi että, kun pitkästä aikaa löytyi kunnon tekemisen riemu. Seuraamisessa kontakti pysyi ja pysyi ja pysyi... Käskyihin tuli reaktiot just eikä melkein. En muista milloin viimeksi olisi ollut molemmilla ollut näin hyvä fiilis. Matikalla oli villapöksyt taas tulessa Ehkä tässä voisi pikkuhiljaa hilautua kokeisiin, ettei uudenvuodenlupaus kariudu. Kiire alkaa kyllä tulla kohta. Enää ei voi sanoa, että sitten syssymmällä. Tuo metsästys se kyllä verottaa tätä treenaamista. Olisi pitänyt silloin keväällä panostaa pikkuisen enemmän. Saattaisi olla vaikka joku ykkönenkin sieltä avoimesta plakkarissa. Nooh, turha jossitella. Tulokset tulevat työn mukaan. Treenin jälkeen Monni kävi juoksentelemassa rannalla ja pitihän sitä muutama kuva ottaa, kun on niin fotogeeninen tuo meidän Oo. En tajua miten sillä on taas turahtanut nuo rintakarvat. Ja ennenkaikkea, kun missään muualla tuota karvaa ei tunnu tällä hetkellä olevan. Kaipa se talvea kohti kasvaa, muutoin Matikalla saattaa olla suhteellisen viileät oltavat.