Kylläpäs Kiljusen herrasväellä on hektistä tämä elämä. Saimme Susirajan Riesat -blogista One Lovely Blog Award -tunnustuksen. Ellei täällä olisi kävijälaskuria, en uskoisi kenenkään lukevan näitä juttuja. Laskuri kuitenkin paukuttanut eiliselle päivälle 70 eri lukijaa ja tällä hetkellä lukemat nakuttavat reilussa 80:ssa. Ehkä joku kerta täytyy pitää nimenhuuto, jotta tietää ketä täällä oikein palloilee. Pikaisella laskutoimituksella itse saisin lukemaksi noin tusinan.
Toisaalta voisin kuvitella, että ihmiset tuntevat itsensä normaaleiksi lukiessaan meidän toilailuja 
Tunnustuksen saadessaan täytyy suorittaa seuraavat asiat:
1. Kertoa linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoittaa seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
3. Lahjoittaa tämä sama tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.
Eli seuraavaksi ne seitsemän satunnaista faktaa itsestämme. Koska perheeseemme kuuluu niin monta jäsentä, kerron jokaisesta jotain. Lisäksi kerron jotain erikoisempaakin, jotta ei käy lukeminen tylsäksi.
1) Äiskä on murtanut nenänsä Särkänniemen Tukkijoessa. Sen takia Äiskällä on aatelinen konkkanokka. Edessä istui sen verran roteva mieshenkilö, etten nähnyt hänen takaansa mitään. Muuta ei tarvittu kuin jyrkkä alamäki ja tukin äkillinen suoristuminen. Olin suoraan rotevan miehen selkärangassa nenä edellä. Kyynelistä ja ralliperunan uudelleenmuotoilusta selvinneenä yritin etsiä valokuvauskojusta evidenssiä tapahtuneesta, mutta kyseistä tapahtumaa en koskaan nähnyt dokumentoidussa muodossa.
2) Äiskä on melkein tukehduttanut sokean beaglen New Jerseyssä. Tämä tapahtui muutamia vuosia sitten uutena vuotena, kun olimme ystäviemme kanssa matkalla Jenkeissä. Muu porukka lähti viettämäään uutta vuotta Times Squarelle, mutta minä olin flunssassa ja jouduin jäämään katsomaan kyseisiä kekkereitä televisiosta. Makasin sängyssä ja vierelläni oleili sokea beagle, Harley. Äärimmäisen ahne tyyppi. Söi kaiken minkä haistoi. Tietenkin unohdin tämän ja söin kipeänä (jep, kannattaa syödä herkkuja ilman makuaistia) aitoja jenkkiläisiä mustikkamuffinsseja. Koska rapakon takana kaikki on suurta, muffinssipaperit olivat vähintään miehen kämmenen kokoisia. Aamuyön tunteina havahduin siihen, että olin nukahtanut. Sänky oli täynnä murusia. Vierellä Harley. Elottomana. Muffinssipapereita ei löydy mistään. Ainoa vaihtoehto oli se, että Harley oli mörpeltänyt pahvit ja kaikki. Valvoin koko yön kylmässä hiessä ja herättelin koiraa puolen tunnin välein ja yritin kävelytellä sitä. Koska meillä ei ollut vielä koiraa, en tajunnut oksennuttamisen mahdollisuutta. Normaalikoira olisi varmasti tukehtunut moiseen lärsäkkeeseen, mutta kyseinen beagle törmäilee vielä tänäkin päivänä lyhtypylväisiin New Jerseyssä. Tämä on yksi kamalimmista koirakokemuksistani.
3. Iskä on kahvihamsteri. Tällä hetkellä kaapissa on parikymmentä tarjouskahvipakettia Juhla Mokkaa. Päivittäin toivon salaa, että kahvipapujen maailmanmarkkinahinta romahtaisi ja kahvia saisi jälleen edullisesti kaupoista.
4. Onni on niin laiha, että sen selkärankaa voi käyttää bassonsoittoon.
5. Pyry oli pienenä niin villi, että meitä alkoi Iskän kanssa ahdistamaan: "totteleeko tämä koira koskaan, ketään, ikinä?"
6. Onni oli pienenä niin villi. että Onnin tullessa taloon emme nukkuneet moneen yöhön. Se veti rallia ryömimällä ja pomppimalla sänkymme alla. Mietimme Iskän kanssa: "totteleeko tämä koira koskaa, ketään, ikinä?"
7. Mielestämme koirien kanssa tulee harrastaa, puuhailla ja tehdä asioita. Ei välttämättä kilpailla, mutta sohvan koristeita ne eivät pohjimmiltaan ole. Erityisesti noutaja on jalostettu tekemään ja harrastamaan aktiivisesti. Kunpa kaikki noutajan omistavat toteuttaisivat ajatusta parhaansa mukaan.
Illan arvonnassa Blog Award -tunnustus siirtyy eteenpäin seuraaville blogeille:
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.