Nyt olemme parin päivän aikana puuhanneet koirien kanssa aika mukavasti. Eilen oli varsinkin mukava päivä. Pyry on saanut kasvaa, tutustua ympäristöön ja tehdä harjoituksia leikin varjolla, mutta Iskä otti päivällä linjaa ja ohjausta Onnin kanssa. Oli toiminut kuulema hienosti. Mitään valmista polkua koiralla ei ollut, vaan Onnin oli täytynyt luottaa siihen, että Iskän käskiessä mennä eteen hänen täytyy mennä niin kauan kuin pysähtymiskäsky tulee. Pientä dilemmaa ollaan saatu aikaiseksi sen suhteen, että Iskä haluaisi harjoitella koiran lähettämistä sivusuuntaan kesken luoksetulon. Toki tuo palvelee nomea, mutta mietin vain kuinka opettaa se, ettei tule sekaannusta tokopuolen seisomiseen luoksetulon yhteydessä. Tuota täytyy pähkäillä.

Sunnuntaina Onni pääsi ensimmäistä kertaa agilitytreeneihin ja voin vain ihmetellä sitä vauhtia ja intoa. Huh huh. Kokeilimme ensimmäisenä keinua ja jätkä painoi suoraa päätä. "Äiskä kyllä mie tiiän tämän, ei sinun tarvitse tulla!". Positiivista, ettei ainakaan pelännyt sitä. Treenattiin myös pujottelukeppejä ja koiran kädellä ohjaamista hyppyesteelle. Saatiin myös hieman "yksityisohjausta" hieman kauemmin harrastaneelta. Siinä kokeilimme putkea ja pituusestettä. Eipä ollut ongelmia. Onni tajusi idean heti ja meni turkki putkella. Olisi halunnut vielä lisääkin, mutta päätin lopettaa tässä vaiheessa. Kuitenkin aika monta uutta juttua tuli, saa poika sulatella. Agilitya olisikin tarkoitus harrastaa Onnin kanssa irtiottona muusta treenaamisesta ja vaan hullutella. Tavoitteita joskus kisaamaan ei todella ole tällä hetkellä. Ainakaan ennenkuin se supermaxi-luokka tulee...

Olen hartaasti pyydellyt Iskältä autonvaihtoa. Kävi niin, että eilen vastaamme ajoi täsmälleen samannäköinen katiska kuin meillä on. Välittömästi me molemmat autoilijat tunsimme sielujen sympatiaa. "Ai teilläkin on tällainen tapaus". Huvittuneemmaksi tilanteen teki se, että vastaantuleva autoilija ajoi pää ikkunasta pihalla. Ei edes polttanut. Iskän kanssa vitsailtiin, että sillä ei varmaan enää puhallus pelaa autossa. Illalla sitten oltiin kuntosalilta ajamassa pois, kun meidän auton puhallin lakkasi toimimasta. Yleensä se lähtee käyntiin, kun hakkaa nyrkillä siitä päältä. Tällä kertaa ei toiminut. Jouduttiin sitten avaamaan edestä molemmat ikkunat, että huurut lähtevät lasista. Siinä vaiheeessa nauratti, koska pakkasta ei ollut paljon. Lisäksi auton sisään ilmaantui sellainen poltetun sokerin tuoksu. Milloinkahan tuo kottero syttyy palamaan? Jossain vaiheessa puhallin palasi takaisin ja alkoi puhaltaa. Tosin aivan ihme äänellä ja teholla. Kiitän Iskää kovin paljon, ettei tuolla tarvitse ajaa tokokokeisiin tai kauemmas. Ei päästäisi puusta pitkään. Iskä ehdotti, että pidettäisiin tuo katiska ykkösautona ja Iskä ostaisi kauppakassiksi jonkun 20 vuotta vanhan Datsunin. Siinä vaiheessa hiljenin ja poistuin paikalta.