Hirmuinen syömisprosessi takana ja vatsalaukku huutaa vähintäänkin närästyslääkettä. Miksi kaikkien näiden elinvuosien aikana ihminen ei voi tunnistaa tilaa, jossa ei kannata enää syödä vaikka suu vetäisi? Koko ilta meni Scrabblea pelatessa ja syödessä, uni tulikin täydellä vatsalla aika kiitettävästi.

Onnilla oli mukavaa, kun tädillä on aina jotain kivoja leikkejä ja hassutteluja takataskussa. Taisi pikkuisen Omppu elvistellä ja vouhottaakin, kun joku antoi niin paljon huomiota. Omppu lähti nyt sorsalle Iskän kanssa, toivottavasti tulee saalista. Pari viime kertaa on mennyt ilman tiputuksia ja noutoja.

Ylensyönnin jälkeen on hyvä tehdä "parempi ja terveellisempi elämä"-lupauksia. Täällä tulee taas yksi niistä. En ole moneen vuoteen hiihtänyt, joten ajattelin ostaa sukset ja aloitella Onnin kanssa talvella valjakkohiihtoa. Hiihto on jäänyt lähinnä siitä syystä, että lapsuudessa koulun liikuntatunneilla on tehty hiihdosta pakkopullaa. Vielä kun on ollut serkun vanhat sukset, joista on pohja irti ja olen ne itse "voidellut", ei voi ihmetellä miksi hiihtäminen ei ole inspannut. Onneksi kotona on jo ammattinsa puolesta yksi hiihtofriikki, joka katsoo valmiiksi hyvät sukset (en tiennytkään, että niitä on käytön mukaan erityyppisiä) ja jopa osaa kelin mukaan käydä ne ammattimaisesti voitelemassa. Tämä tarkoittaa sitä, että se suksi laitetaan telineeseen ja voide sulatetaan suksen pohjaan ja tasoitetaan se. Lumen lämpötilalla ja hiihtotyylillä on se olennaisin merkitys kuinka voidellaan. Olisipa joku kertonut tuon minulle yläasteella, kun tungin luistelu- ja perinteisen tyylin vahaa vähän sinne tänne suksea oli keli mikä vain. Ilmeisesti hiihdosta voi siis nauttiakin. Ja aion todella! Pyyntö vanhemmille: panostakaa lastenne suksiin, voiteluun ja tsempaamiseen niin ei se hiihto jää moneksi vuodeksi pois. Ja minulla kun on vielä Onni mukana! Tässä lähiympäristössä ylläpidetään talvella latuja, joilla voi koirakin olla mukana. Tunnen jo miten aerobinen kunto kasvaa ja läski sulaa Enää tarvitsee siirtää ajatus käytännön tasolle...

Tässä hieman infoa valjakkohiihdosta Suomen Palveluskoiraliitto Ry:n sivuilta:

"Valjakkohiihto on palveluskoirien talvinen harrastuslaji, jossa ohjaaja ja koira liikkuvat maastossa vauhdikkaasti. Kuntourheilijalle valjakkohiihto, ilman ahkiota, tarjoaa hyvän keinon talvisin oman ja koiran kunnon ylläpitämiseen. Valjakkohiihdon kilpailutoimintaan pääsee ns. naruluokkiin mukaan jo vähäisillä varustehankinnoilla. Valjakkohiihdossa koira juoksee hiihtävän ohjaajan edessä, ollen joustavalla narulla kytkettynä ohjaajan vyössä olevaan lenkkiin.

Koiran koko ei ole kovin ratkaiseva puhuttaessa valjakkokoirista. Varsinkin naruluokissa selviytyy myös kevyt koira hyvin. Ahkiollisissa kilpailuluokissa asettaa laji koiran painolle, voimalle, nopeudelle, työhalulle ja sisukkuudelle omat vaatimuksensa. Ahkion kilpailupaino on nartuilla 15 ja uroksilla 20 kiloa, joten kevyempi koira joutuu, varsinkin nousuissa, koville.

Kilpailuissa hiihdettävä sarja määräytyy koiran rodun ja ohjaajan sukupuolen ja iän mukaan. Kilpailuluokka A on avoin kaikille koiraroduille. Luokkaan B saavat osallistua muut koirarodut kuin seisovat lintukoirat, dobermannit ja suursnautserit. Kokeissa hiihdettävät matkat ovat 5 -15 kilometriin, riippuen sarjasta sekä kilpailupaikan asettamista rajoitteista."

Eli täytyy opettaa Onni menemään Mamman kanssa mateluvauhtia suksilla ja Iskä saa sitten käydä lenkkejä joskus vähän kovemmalla vauhdilla. Kunhan ei vaan nyt sen hiihtoinnostusta tapettaisi...

Päivitys:

Suomen Valjakkourheilijoiden Liitto Ry:n sivuilla on hieman tarkennusta:

"Koirahiihto hyväksyttiin viralliseksi valjakkourheilun lajiksi vasta syksyllä 1999, jolloin valjakkourheilun kansainvälinen kattojärjestö IFSS (International Federation of Sleddog Sport) päätti ottaa koirahiihdon viralliseksi lajiksi valjakkourheilun MM-kilpailuihin Alaskan Fairbanksiin vuonna 2001. Rapakon takana koirahiihtoa on kuitenkin harrastettu jo pitkään myös kilpailumuotona ja Euroopassakin sitä on aina käytetty kilpailevien valjakkohiihtokoirien pääasiallisena treenausmuotona" Koirahiihto-oppaasta löytyy paljon lisää mielenkiintoista tietoa.

(Kuvat: www.vul.fi)