Viimeiset pari päivää ovat olleet jäätäviä monessa eri merkityksessä. Univelkojen takia höpötän ihan omia ja naureskelen yksinäni - muusta sekavuudesta puhumattakaan. Koulu-, työ- ja harjoittelupäivät vaativat veronsa. Ehkä ne valkotakkiset miehet tulevat hakemaan siinä vaiheessa, kun pidän saarnaa hajamielisyyttäni pelkkä pyjama päällä. Päivän lehdestä sitten varmaan selviää.

Tyypit pääsivät eilen juoksemaan jäälle, mikä oli oikein mukavaa. Muuten ovatkin sitten levyttäneet pitkin ja poikin taloa raukeina. Nyt on myös ajeltu talvista hakuruutua varten moottorikelkalla reittejä metsään. Kaikki tavallaan on valmista, kunhan keli hieman lauhtuisi. Sitä nillittää koko ajan tästä säästä, mutta ei kolmenkymmenen asteen pakkasessa tekeminen ole kovin mukavaa. Äsken taisin mittarista katsoa -27 asteen lukemat.

Vappu, Onni ja Pyry ovat aiheuttaneet vakavaa koirakuumetta meillä vierailleissa koirattomissa ihmisissä. Voi olla, että kasvattajilla on kohta ovenkahvassa liuta potentiaalisia koiranomistajia. Ei siitä mihinkään pääse, nämä ovat vain niin ihania pöllöjä. Naama tosin alkaa olla mustelmilla, kun Vappu antaa lennosta hieman väkivaltaisia pusuja. Viimeinen havainto yleensä on, kun mummokoira tulee hampaat irvessä kohti näkökenttää. Sen jälkeen on naama kipeänä ja märkänä. Melkoinen ponnistusvoima yhdeksänvuotiaaksi. Ja niitä kun tulee sarjana! 

Alkuviikoksi luvattiin sään lauhtumista jopa miinus kymmeneen, joten silloin lähdetään treenaamaan ja kovasti. Ihanaa! Tänäänkin olen kiitollinen siitä, että meillä on juuri nämä tyypit kotona. En voisi parempia tönttöjä toivoa. Tosin järkevämpiä päivityksiä saatte odottaa vielä hetken, ehkä niitäkin on tulossa.