Radion mukaan ruokaan on piilotettu rotanmyrkkyä ja nakeltu ympäristöön. Ilmeisesti koiria varten. Olkaa ihmiset valppaana, erityisesti Noljakan kaupunginosassa.

Lumet ovat vihdoin ja viimein sulaneet susirajaltakin. Pielisen (vai lauletaanko siinä laulussa jotain Roineen armaista aalloista?) armailta aalloiltakin ovat jäät liuenneet. Enää ei hiihdellä eikä köpöstellä konkkajalkana pitkin järveä. Harmi sinänsä - siinä oli aivan ihanteellista kulkea Tyyppien kanssa. Sen kun vaan lasettaa mänemään :) Tosin se on edessä varmaan ennen kuin huomaammekaan. Sitten itken taas pakkasten takia ja jaada jaada...

Tiedän jo tässä vaiheessa sanoa: kunpa kesä olisi pidempi. Ylihuomenna alkaa vesipelastuskausi ja nomekokeet kolkuttelevat ovella. Kevät on todellakin kulkenut nopeammin kuin olisin odottanut. Onni oli ilmoitettu 19.5. tokokokeeseen Sotkamoon, mutta nomessa avoin luokka pukkaa päälle kuin heinäsirkkalauma Egyptiin konsanaan. Meillä on Iskän kanssa tästä jonkin verran ollut keskustelua ja otsanrypistelyn jälkeen päädyimme siihen, että Oskari Olematon ("Nollakatu Nolla, jos et sä tajuu, niin anna sen olla...") starttaa voittajassa sitten syksyn tullen. Koskien nimenomaan tokoa! Nomesta on tavoitteena selvitä ilman totaalista kasvojenmenetystä. Pitäisikö ostaa reserviin sellainen "kyllä se kotona osasi" -paita. Mutta tällainen vain Iskälle. Itse olen motkottanut näistä treeneistä itseni jo kodittomuuden partaalle. Katsotaan kuinka pitkälle perusteiden jauhaminen vie ja missä vaiheessa loppuu se hyvänolon tunne :)

Olisin yksin varmaan kaikkien kasvattajien painajainen - kaikki saisivat burn outin tällä sohlaamisella. Minä, koira ja kasvattaja.Toisaalta, lajeja olisi varmaankin vain yksi tai kaksi. Heti kun tulee lottovoitto ja voidaan ostaa iso omakotitalo niin haluan ihan ikioman harrastuskoiran. Tietenkin kaikkea mahdollista tekisin edelleen poikien kanssa, mutta nuo "tosimiesten" lajit ovat jääneet nyt Iskän näppeihin. Olisi sitäpaitsi hauska pistää Iskän kanssa pieni matsi pystyyn :) Voi kuulostaa koirien henkiseltä pahoinpitelyltä, mutta tiukkiset eivät minun tietääkseni lue tätä blogia :) Koirien ehdoilla on aina menty.

Henkilökohtaisesti jurppii ja tukka harmaantuu, että on olemassa vain yksi The Onni. Siis tokokentillä. Muissa lajeissa näitä tusinaonneja tulee vilisten vastaan. Tämä on kuitenkin ensimmäinen koirani tokokokeissa ja haluaisin mennä sen kanssa niin pitkälle kuin omat kykyni vain riittävät. Ja eihän sitä tiedä, kenties Onnilla saa sen ykköstuloksen voittajasta sitten syksyllä ja siihen on tyytyminen. Ymmärrän kyllä, että noutajan tulee tehdä niitä hommia, johon se on alunperinkin tarkoitettu, jos koirakolla on siihen yhtään edellytyksiä. Eli se jopi on olla noutava metsästyskoira, isännän best friend, emännän lämmike ja ylpeyden aihe. Ja metsästyskokeet palvelevat ainakin osittain tämäntyyppistä toimintaa. Kuitenkin se VOI1 oli salaisena haaveena jo tälle keväälle. Pistetään se kuitenkin amatööriohjaajan (eli Äiskä) piikkiin - eihän sitä voi käsittää, että kaikissa lajeissa hommat vaikeutuvat luokkanousujen myötä :)

Sama juttu on Rypsillä eli Pyryllä. Tokokausi on öbaut yhtäkuin tulipalopakkaset ja sillä siisseli. Pryski pääsee toki harrastamaan vepeä Oskarin kanssa samaan ryhmään, mutta katsotaan mikä katastrofi siitä seuraa :) Vepe on siitä mukava laji, että koiralta se käy ikään kuin leikin kautta. Noutaja, jos mikä rakastaa vedessä puljaamista ja mikäli perustottelevaisuus on kunnossa niin vepe on oikein mukava harrastus ja pahimmassa tapauksessa siihen voi syntyä intohimo :) Koetoiminta onkin sitten ihan eri asia, kun koiraparan täytyy pisteitä saadakseen osata sihdata tolppien väliin aina rantaan tullessaan. Ei ollenkaan piis of kake, jos vieressä on  toisinaan *MMMMM* tuoksuva kaislikko ja itse törötät jollain tylsällä kalliolla :) Olisiko se käsikirja paikallaan "Kuinka teen itsestäni mielenkiintoisen koirien silmissä"? Onni ainakin laitetaan pariksi päiväksi vaatekaapin alle muhittamaan itseään ja Pyry... Niin... Ei sillä ole vielä harrastettukaan vepeä, mutta veikkaan, että kaikki mahdolliset höpelöintitasoa laskevat keinot ovat käytössä.

Äiskä on siis kesäkuun/heinäkuun osin poissa kesäpastorskana Kainuussa. Jälleen aika monta yötä menee itkiessä ikävää.  Kunpa Iskä muistaisi vaan sitten kesällä kastella kaikki tomaatit ja kerätä välillä sukkansa sängyn alta.

Pojat pääsivät eilen Enoon saamaan privaattikoulutusta noutajien metsästyskokeita varten. Opastamassa oli Heikki Nevalainen. Koiria oli meiltä kaksi, poikien kasvattajalta kaksi ja kouluttajan kaksi omaa noutajaa. Päivä oli hyvin opettavainen ja paljon uutta tarttui käteen. Ensimmäisenä oli vuorossa Pyry.

Plyyssin tehtävät:

1. Markkeeraus pellolta toiselle. Juuri ennen damia parin metrin levyinen oja. Matkaa noin 70 metriä. Pyry teki hienosti, mutta ensimäisessä palautuksessa oli hieman siksakannut ojan kohdalla. Toisella heitolla Iskä lähemmäs vastaanottamaan damia ja kannusti palautusta. Tässä ei mitään ongelmaa. Damit osuivat heinäpalstareelle, joten ne eivät olleet ihan suoraan nähtävissä.

2. Markkkeeraus eri paikasta, matkaa pidennettiin hieman. Tässä ei mitään ihmeitä.

3. Linja suoraan ojan yli peltopalstalta toiselle. Dami oli heitetty heinäpalstareen taakse varsinaiselle pellonsängelle eli koiran piti ylittää vielä heinikko. Linjat menivät hyvin. Äänenkäyttö Iskällä oli ollut vähintäänkin riittävää... :) Hyvät Pyrylle, tänään oli taitopäivä :)

Oskari Olemattomattoman tehtävät:

1. Vietiin aluksi linjaa varten 50-60 metrin päähän metsänreunaan muistiin linjadamit. Sitten lämmittelymarkkeeraus sama kuin pöllöllä ensimmäisessä tehtävässä. Ei ongelmaa.

2. Heittäjä lähti etenemään pellolla ja heitti damin luvan saatuaan. Neljä koiraa oli yhteensä rivissä ja vuorotellen lähetettiin hakemaan koira heittoa. Matkaa oli alussa satakunta metriä ja välissä edelleen ojan ylitys. Lähetykset tapahtuivat niin viistoon kuin suoraan. Lopussa heittäjän edetessä kauemmaksi matkaa viimeisille markkeerauksille tuli yli 200 metriä.

3. Katsottiin markkeeraus noin 150 metrin päähän pellolle. Kulma tämän ja tulevan ohjauksen välissä noin 45 astetta.

4. Metsänreunassa olevat damit ylös ohjauksella. Haasteena kaksi ojan ylitystä sekä tien ylitys. Nämä tapahtuivat vinottain. Meni hienosti!

5. Otettiin ylös kolmostehtävässä katsottu markkeeraus ylös.

6. Sokkolinja vinottain tennispallolla. Tennispallo piilotettu ojaan. Etäisyys 15 metriä. Haasteena pallon läheisyys, pillitys melkein heti. Onni löysi pallon.

7. Eri metsänreunaan vietiin dameja piiloon koiran tätä näkemättä. Damit heitettiin metsän puolelle eli piti ylittää jälleen oja.

8. Walk-up. Markkeeraus katsottiin ja tämän jälkeen otettiin tehtävän 7 sokkolinja.

 ...jatkuu...

Eiliseltä jäänyt pätkä.

Pyry ja Lilja kävivät eilen treenaamassa markkeerauksia ja linjaa. Lisäksi Liljalle tehtiin taipparijälki ja Pyry pääsi kokeilemaan alokasluokan nomejälkeä. Meillä on siis pikkuisen tuoksahtanut kylppärissä, kun sulamassa olivat sekä vetojänis, että jäljen päässä odottava pupu. Hyvä hakea vähän kierroksia ennen treenejä... :) Äiskä oli jälleen kameran kanssa tunaroimassa, mutta mukavaa oli.

Ensiksi videolla Lillin taipparijälki sokkona. Mukavasti meni ja pupu löytyi, vaikka tuuli meinasikin pyöritellä hajuja. Äijät harjoittelivat saapumista paikalle kokeenomaisesti. Liljahan tämän jo osaakin :) Minun piti läntätä taas oikein hienot musiikit videoiden taustalle. Muuten olisi saattanut alkaa korvat vuotamaan verta, kun Äiskän pikkuoravaääni olisi tallentunut filmille. Videokuvakkeet kannattaa katsoa melkein näytön kokoisina, jotta edes jotain näkyy.

Sitten Pyryn jälkivideo. Yllytettiin Iskää tekemään jälki sokkona, kun koira oli niin hekumoissaan ihanista pupuhajuista. Ettei mene kuppi nurin. Onhan se kuitenkin viimeksi taippareissa tehnyt jälkitehtävän, luottoa siis vain... :) No myönnettäköön, alkoi ehkä jopo keulimaan tuossa kohtaa, kun ilman motivaatiota koira lykättiin etsimään kani. Mutta onnistui! Ja jos tällä tyypillä ei ole nokka mukana niin en tiedä kenellä. Jälki alkoi siis joku 10 metriä lähetyspaikalta. Tässäkin oli koepaikalle saapuminen ja tuomarille morjenstukset mukana. Molemmilla oli noissa jälkitehtävissä pikkuisen korvat ullalla :)

Lopuksi tyypit pääsivät juoksentelemaan vapaina. Meno oli melkoista, Lilli juoksi jopa vetten päällä :) Laitan tehtävistä videon, kun saan ladattua. Onnia ei valitettavasti saatu kuvaan, kun olin heittämässä. Sille tehtiin muutoin samat tehtävät kuin nuorisolle, paitsi linjat olivat sokkoja tällä kertaa. Jokaiselle tehtiin markkeeraus + linja -setti kolme kertaa peräkkäin. Ensin katsottiin heitto, sitten linja, sitten markkeerauksen hakeminen. Kaikki suorituivat tehtävistä oikein mukavasti.

Hyvin kotivideohengessä kuvattu pätkä Pyrystä. En ole ihan varma voisiko tuo kuva heilua vielä vähän enemmän. Sitten viimeistään kaikki kärsisivät jonkinasteisesta pahoinvoinnista. Niin tai näin, halusin tämän kuitenkin laittaa. Kiljuset ovat sen verran maalaistollukoita, että meille passaa tällainen karvalakkiversio ;) Ja puhun siis videosta, en koirasta. Jos Pyry olisi hattu niin se olisi ehdottomasti väärinpäin oleva lippis. Onnin päässä taasen keikkuisi brittiläisen herrasmiehen tweedlätsä. Mutta karvalakki? Never.

Kaivoin tällaisen kuvan viimeisimmältä SERT-TK1-ROP-JNE.- kakulta, joka on tänä keväänä napsaistu. Neljäs kuohuva on seuraavalle GF -töhölle, joka valioituu jostakin. Nyt on tiukka matsi kuka onkaan tönttöjen tönttö: joku on sertiä vaille, joku on menossa taippareihin ja osa odottaa täysi-ikäisyyttä. Aiotaan kyllä Iskän kanssa pungertaa sitten osingoille seuraavastakin täytekakusta, että sortsi vaan kaikille :) (tuo kakku oli muuten todella hyvää) Housut menevät vaihtoon tätä menoa, kun napit sinkoilevat ympäriinsä kuin luodit McGyverin tussarista konsanaan.

Mikä päivä! Lähdettiin autolastillinen koiria ja ihmisiä kohti Lieksan ryhmänäyttelyä. Herätys oli aamulla viiden jälkeen, joten olo ei ollut kaikkein pirtein. Ajattelin vielä: "kehät ovat pihalla, joten laitan vaan nämä turakamppeet niskaan". Pyry pyörähti kasvattajan kanssa kehässä seuraavanlaisin arvosteluin (tuomari Hannu Talvi):

"Ihannekoko ja mittasuhteet. Hyvin kehittynyt. Oikea päänmuoto. Kauttaaltaan erinomainen rakenne. Hyvä turkki ja miellyttävä väritys. Hyvä luonne. Liikkuu pitkällä askeleella." KÄY ERI1 SA

Pyy pääsi vielä Paras Uros -kehään. Äiskän esittämänä! Onneksi taisi olla metsästyksellinen tuomari, kun vedin Muckbootit jalassa ja iso sammalenvärinen pomppa päässä. Olinkohan muistanut kammata aamulla edes hiuksia? Eriparisukat ainakin oli jalassa. Lopulta Pyry oli PU3. Hyvä Plyyssi :)

Kaikki mukana olleet sijoittuivat hienosti

PN1, ROP Maija (GF Aquajewel)

PU1, VSP, SERT Paco (Zampanzar Sweet Seconds)

PU3 Pyry (GF Lovegun)

PU4 Rommi (GF Oceanborn)

ROP -kasvattaja: Kennel Goldfellow

Muita sertejä keränneitä olivat labbiskehässä Moona (Markwell Speak'n Spell) sekä flättipuolella Emil (Ravencrag Explorer). Onnea Jaana ja Sami sekä Anna ja Ramin! :)

Tässä hieman tiivistettynä viime viikonlopun nometreeneistä. Ensimmäisenä päivänä treenasi Onni avoimen luokan ryhmässä ja toisena (ups) Pyry alokasluokkalaisissa. Tämä siksi, että saataisiin maksimitehot treeneistä molemmille irti. Toki Onnille olisi tullut enemmän tarpeeseen, kun tuo avoin luokka ei niin tuttua asiaa ole alokasluokkaan verrattuna.

Päivä 1 - Onni

1. Tehtävä: linjakaksoismarkkeeraus

Koiralta viimeiselle damille matkaa noin 80 metriä, itse damien välillä matkaa joku 30 metriä. Heitot tulivat sellaisen kummun taakse. Ensin ylös kauempi markkeeraus yksittäisenä heittona. Sitten suoraan kaksoismarkkeeraus. Ensin lähempi ylös, sitten kauempi. Onnilla ei tässä ongelmia, haki suoraan tehtävänannon mukaisesti.

2. Tehtävä: linja

Päivän alussa oltiin viety pellonkulmaan öpaut 15 kpl kanipalloja. Kouluttaja heitteli ne ja koirat katsoivat. Kun mentiin ensimmäiselle rastille, kouluttaja potki ne heinien sekaan piiloon. Matkaa tehtävässä oli noin 70 metriä. Siitä sitten yksi koirakko kerrallaan linjalla pallo ylös ja vuoro seuraavalle. Onnilla ei tässä ongelmia, haki suoraan tehtävänannon mukaisesti.

3. Tehtävä: linja + markkeeraus

Samaan paikkaan linjaa ja kanipallo ylös. Sitä ennen katsottiin häiriömarkkeeraus, joka tuli noin 30 metrin päähän linjan keskivälille. Tätä ei saanut hakea ensimmäisenä, vaan ensin siis linja. Onnilla ei tässä ongelmia, teki tehtävänannon mukaisesti ja markkeerausdami palautui normaalisti linjan jälkeen.

4. Tehtävä: Markkeeraus, jossa kesken noudon ylös kanipallo

Matkaa markkeeraukselle 120 metriä. Kolmenkymmenen metrin päähän lähetyspaikasta piilotettu kanipallo (tätä koira ei periaatteessa nähnyt). Koira piti lähettää hakemaan (ei linjakäskyllä) markkeerausdami, mutta kesken noudon piti antaa koiralle huomio- ja lähipillitystä pallon löytämiseksi. Onni ajautui ensin hieman vinoon pallon suunnasta, joten tässä Iskä antoi sivusuuntaan ohjauksen. Pallo hienosti ylös ja lähetys markkeeraukselle. Onni löysi markkeerauksen, mutta pikkuisen katseli "hohhoijjaa", joten siinä pieni vahvistaminen. Mutta ei kummempia ongelmia, tehtävä suoritettiin.

Tässä olivat aamupäivän tehtävät. Iltapäivällä walk-upia ja vuorotellen damien hakua siitä. Ei ongelmia tässä. Kerran Onnin hakuvuorolla karkasi kaksi koiraa, joiden pysähtymiskäskyyn reagoi myös Onni. Uudelleenlähetys ja dami pois. Meiän vullukka onkin niin kuuliainen... Lisäksi linjaa ojan yli, joka ok. Tosin väsymys kun alkoi lopuksi painaa niin motivaatio laski sitä myöten. Tähän olikin hyvä sitten lopetella.

Onnin ryhmässä tehtäviä teetti Pasi Pöppönen ja Onni edusti ainoana kultaisena labukoiden joukossa. Varsinainen lonely rider :) Oskarilla oli ihan tykkipäivä. Kouluttaja antoi lopuksi palautteen, että Onni suoriutui päivän tehtävistä varsin hyvin. Hyvä Matikka!

Päivä 2 - Pyry

1. Tehtävä: Sokkolinja, matkaa noin 40 metriä. Pyry eteni kuin pendolino suoraan 200 metriä ja pysähtyi metsänreunaan, mutta siinä se sitten olikin :D Eli pilliä ei oltu opetettu. Pitkäsen Sari oli todennut, että aika vahva linja on saatu nuorelle pojalle :)

2. Tehtävä: Lähihaku. Peltojen välissä pieni metsäpajukko, josta muutama dami piti saada ylös. Pyry teki aavistuksen liian laajaa hakua, mutta löysi tarvittavan määrän.

3. Tehtävä: Markkeeraus. Matkaa 70 metriä. Heittäjä tuli heiton jälkeen pois. Välissä oli tie, pajukko sekä oja. Eli maasto vaihteli. Pyryllä vaikutti heittäjän poistulo niin paljon, että se ei osannut arvioida damin paikkaa. Uusi heitto ja ihan läheltä lähetys. Tästä dami ylös. Pyryn omaan tasoon nähden helppo markkeeraus, mutta ei vain onnistunut. Kun tämä oli tehty, käännyttiin lähetyspaikalta 120 astetta ja otettiin linja. Taas Pyry meni täysin ohi jonnekin 120 metriin. Lopulta kävely damien luona ja vihdoin dami ylös.

Eli Pyry oli sekaisin kuin seinäkello. Suoritustaso oli aivan nollassa koiran osaamiseen nähden. Toki on myönnettävä, että oli sellaisia osa-alueita joita ei oltu opetettu koiralle. Positiivista oli se 200 metrin suora eteenmeno sokkona :) Eli koira tietää mistä tuossa eteenmenossa on kysymys. Lisäksi käyttäytyminen ja kuuliaisuus olivat vahvuuksia. Nyt aletaan harjoittelemaan noita heittäjien poistuloja, maastonvaihdoksia ja tuota pilliä. Useamman kerran on pilliharjoituksia jo ehdittykin tehdä ja ne ovat alkaneet tuottaa tulosta. Suunta ylöspäin, Pyry! :)

Olen pantannut päivityksiä, jotta saisin kirjoitettua kerralla viikonlopun nometreeneistä. Iskää on kuitenkin vaikea istuttaa alas ja udella yksityiskohdat auki. Ensimmäisenä päivänä oli tekemässä Onni ja se sai aivan nappitreenit Pöppösen Pasin ohjauksessa avoimen luokan ryhmässä. Toisena päivänä oli Pyry ja huonoksi onneksi silloin oli rastitehtäviä, joissa olisi tarvinnut huomio- ja lähipillitystaitoja. Niitä, joita Pyry ei ole vielä opetellut. Positiivisena tekijänä Pyryllä on tosi vahva linja. Se oli puksuttanut luotisuoraan 130 metriä eteenmenokäskystä. Hakuruutu oli mennyt myös jees. Pikkuisen liian syvää ja leveää hakua oli tehnyt juuri tuohon kyseiseen tehtävään, mutta minusta se ei sitten oikeissa kokeissa ole puute. Parempi niin päin.

Olen iloinen siitä, että Iskä ymmärtää nyt millaisia harjoituksia Pyry tarvitsee. Sen lisäksi, että niitä täytyy rutkasti vaikeuttaa. Naureskelin Iskälle, että sen täytyy ajaa koiran kanssa Enoon asti maksettuihin harjoituksiin, jotta joku kertoo sille samat asiat kuin Äiskä aamupalapöydässä. Mutta Äiskä ei olekaan nomeihmisiä niin paree sitä on olla kuuntelematta liian usein :) Laitan tarkemmat treeniselostukset tulemaan, kun saan aikaiseksi.

Lopputulemana on se, että Onni halutaan ilmoittaa hyvissä ajoin avoimen luokan kokeeseen, jos meno vain pysyy tällaisena. Pyryllä on aloitettu kuuri lähi- ja huomiopillitystä. Tässä pieni pätkä aiheesta: ensimmäistä kertaa sokkona.

Koska Iskä on aika lähellä, oli vaarana koiran paineistuminen. Pari palloa haki niin, ettei ensimmäisellä käskyllä laittanut nenää maahan. Heti kun Iskä ymmärsi olla tuijottamatta koiraan niin alkoi toiminta ykkösellä. Eli niksipirkka toimi jälleen. Onni on harjoitellut tokojuttuja myöskin. Meillä on tällä hetkellä sellainen positiivinen ongelma, että molemmat haluaisivat treenata koiria. Eihän se ihan yhtä aikaa onnistu, mutta yritetään pähkäillä vuorosysteemi tähänkin. Tai sitten, kuten Äiskä on alkanut uhkailla, otan ikioman vullukan. Heti on alkanut treeniaikaa järjestymään myös itselle :) Eli Onni suorittaa luoksetulosta pysäytykset:

Mukana muutama huono sisäpiirin vitsi.

Teksti: Cecilie Strömstad, lähde.

Muutama kohta on kirjoitettu aika mustavalkoisesti, mutta onneksi lukijoilla on omat aivot käytössä. Muutoin mielestäni hyvää, pohtimisenarvoista asiaa:

Nykypäivänä yhteiskunta asettaa ko
htuutto
mia vaatimuksia ko
irillemme. Niiden o
n
oltava sul
oisia, lähes näkymättömiä eivätkä ne saa haukkua tai murista. Ko
irien halutaan o
levan kauniita, terveitä ja virheettömiä. Useimmat ko
irat eivät täytä näitä kaikkia vaatimuksia  ja useat to
iveikkaat ko
irano
mistajat saavat j
otain aivan muuta kuin to
ivo
ivat o
staessaan sulo
isen pienen pennun. Kuka vastaa siitä, että sinä ko
iran
ostajana saat, mitä haluat: sinä itse vai ko
iran kasvattaja?

Kasvattajia on monenlaisia

Po
hjo
ismaissa kasvattajat vo
i jakaa kahteen lu
okkaan. Ensinnäkin o
vat ne kasvattajat, jo
tka o
vat määritelleet jal
ostustavo
itteensa ja jo
iden kaikissa pentueissa pyritään to
teuttamaan yhtenäistä suunnitelmaa, o
lipa pentueita sitten useita vuo
dessa tai yksi j
oka viides vuo
si. Kasvattajat o
vat asettaneet jalo
stustyölleen jo
uko
n ulk
onäköä, terveyttä ja luo
nnetta k
oskevia kriteerejä. To
inen ääripää (Äiskän huomio: TOINEN ääripää? :) ) o
vat ne kasvattajat, jo
tka teettävät pentueita vain sill
oin tällöin tai jo
tka teettävät erilaisia pentueita ilman varsinaisia jalo
stustavo
itteita tai selkeitä kriteerejä jal
ostuseläinten valinnassa.

Kasvattajat vo
i myös jakaa sen mukaan, kuinka vakavasti tai huo
letto
masti he suhtautuvat työhönsä. Tätä vo
i o
lla vaikeaa ero
ttaa aiemmasta jao
ttelusta. Omasta mielestäni vakavasti asiaan suhtautuva kasvattaja
on selkeästi määritellyt ne periaatteet (j
oko

omat tai ro
tuyhdistyksen), jo
iden mukaan hän to
imii ja hän myös no
udattaa käytännössä näitä periaatteita. Tällainen kasvattaja tuntee kasvattinsa ja hän
saa ja haluaa neuv
oa niin mukavissa kuin hankalissakin asio
issa kasvattiensa omistajia. Kasvattajalla o
n myös hyvät välit pentujensa
omistajien kanssa, ja hän v
oi käyttää heitä referensseinä.

Kukaan kasvattaja ei o
le kasvattanut aino
astaan terveitä, hyväluo
nteisia ja kauniita ko
iria. J
os kasvattaja niin väittää, hänellä o
n ehkä o
llut vain muutama pentue ja mieletön tuuri tai jo
s hänellä o
n o
llut useita pentueita, hän ei parhaassa tapauksessa ehkä vain tiedä niistä ko
irista, jo
tka eivät
ole täyttäneet vaatimuksia. Vakavasti asiaan suhtautuva kasvattaja tuntee ko
iransa, eikä hän pelkää kert
oa niistä vähemmänkään täydellisistä ko
irista. Hyvää ja vähemmän hyvää kasvattajaa ei ero
ta se, että pentujen jo
uk
ssa
on o
llut muutamia huo
no
ja ko
iria (Äiskän huomio: tässä välissä olisi tosin mielenkiintoista tietää kuinka hyvä ja huono koira erotetaan kirjoittajan mielestä? ), vaan se, että hyvä kasvattaja pyrkii kaikin kein
in välttämään virheiden to
istumista.

Mutta niin on ostajiakin!

Mielestäni ko
iran o
stajat v
oidaan luo
kitella vastaavasti kuten kasvattajatkin. Kaikki kykenevät kyllä ostamaan koiran, mutta heidän tapansa pitää ja ho
itaa ko
iraa ero
aa valtavasti. Mo
net pennun
ostajat
ovat vastuullisia ja perusteellisia. He po
htivat o
maa tilannettaan, t
oiveitaan ja vaatimuksiaan ja valitsevat r
odun sen perusteella. Heillä o
n suunnitelma siitä, mihin ko
iraa käytetään ja he
ottavat sen hu
omi

n ro
tua ja yksilöä valitessaan. Vakavasti k
oiran hankintaan suhtautuvat o
stajat o
ttavat selvää kyseeseen tulevasta r
odusta ja sen taustasta, käyttö
minaisuuksista, terveydestä ja ro
tuko
htaisista o
ngelmista. He o
ttavat yhteyttä kasvattajiin kysyäkseen ja o
ttaakseen selvää kaikesta mahdo
llisesta. He o
vat vaativia kasvattajan ja jal
ostuseläinten suhteen. He haluavat tietää kaiken. (Äiskän huomio: paitsi jos on hankkimassa koiraa ensimmäistä kertaa. Silloin ei voi ymmärtää ottaa huomioon aivan kaikkia. Itse emme ainakaan, onneksi kävi hyvä tuurikin.)

Ei aivan yhtä perusteelliset pennun
ostajat selvittävät kyllä tausto
ja j
ossain määrin, mutta he
ovat vähemmän tieto
isia jo
ko

omista vaatimuksistaan ja siitä mitä haluavat ko
iran kanssa tehdä tai mitä edellyttävät kasvattajalta. Nämä pennun
ostajat siirtyvät no
peasti edellä mainittuun katego
riaan, jo
s he pääsevät ko
sketuksiin kunno
llisen ja vastuullisen kasvattajan kanssa, jo
ka laittaa heidät tekemään "kotiläksynsä". Mutta vähemmän vastuullisen kasvattajan kanssa he vo
ivat päätyä jo
ko
väärään ro
tuun, väärään ko
iraan tai väärään kasvattajaan.

Ja viimeisenä o
n vielä kevytmielisten
ostajien jo
ukko
. He päättivät eilen hankkia ko
iran, heillä ei o
le mitään suunnitelmia ko
iran
osalta tai sen suhteen, miten arki ko
iran kanssa järjestetäänn. He
ovat vain nähneet iiiiiihanan villako
iran tai paimenk
oiran tai pienen chihuahuan. Sellaisen he haluavat - ja mielellään jo eilen. Parhaassa tapauksessa nämä pennun o
stajat vo
ivat saada s
opivan k
oiran ja vielä o
nnistua ko
iranpido
ssaankin, mutta se
on vain tuurista kiinni.

Miten valita oikea kasvattaja?

Ensin
on mietittävä tarkkaan, mitä haluaa kasvattajalta ja minkälaista ko
iraa o
n o
stamassa. Halutaank
o perheko
iraa, näyttelyko
iraa vai harrastusko
iraa (Äiskän huomio: vai jopa näiden yhdistelmää :) ) jo
ho
nkin tiettyyn lajiin? Riittääkö, että kasvattaja o
n vain "tuottaja" vai tarvitaank
o kasvattajaa myös neuvo
nantajaksi ja oppaaksi erilaisissa kysymyksissä? Jo
tta saat pennun
ostajana selville vastaavatko
kyseeseen tulevat kasvattajat vaatimuksiasi, sinun o
n keskusteltava heidän kanssaan, kyseltävä ja selvitettävä onko heillä sitä tietämystä, j
ota heiltä mahd
ollisesti haluat. Kasvattajan velvo
llisuus o
n auttaa sinua kaikissa k
oiranpit

oon liittyvissä kysymyksissäsi ikään kuin "asiakasneuv
onta- ja käyttäjätukipalveluna". Kun haluat o
ttaa selvää jo
stain kasvattajasta, asiaa kannattaa kysyä eniten tietävältä ts. henkilöltä j
oka on aiemmin
omistanut kasvattajalta pennun. Keskustele mahd
llisimman m
onen kanssa, j
otta saat hyvän kuvan siitä, täyttääkö kasvattaja asettamasi vaatimukset. M
onilla v
oi o
lla mielipiteitä kasvattajasta, mutta muilta pennuno
stajilta saat ensikäden tietoa.

Onko kalliimpi parempi kuin halvempi?

On tärkeää tietää, että kasvattajien välillä o
n ero
a. Er
oa
on siinä minkälaisin kriteerien he valitsevat siito
sko
irat ja suurta er
oa siinä, miten he käsittelevät ja ho
itavat ko
iriaan ja pentujaan. Kaikella
on vaikutusta siihen, minkälaisiksi yksilöiksi pennut kehittyvät. Hinta, jo
ta kasvattaja pyytävät pennusta, ei kerro
juuri mitään, ei ainakaan pennun laadusta. Siitä huo
limatta
on paljo
n o
stajia, jo
tka so
ittelevat ympäriinsä, vertailevat hinto
ja ja
ottavat halvimman - samaa ro
tuahan ne
ovat - tai o
stavat kalleimman,  ko
ska sen vanhemmilla o
n niin palj
on titteleitä.

Jo
s kyselet hint
oja, niin selvitä samalla, mitä vastinetta saat rah
oillesi, mm. mitä varusteita ja tarvikkeita hintaan sisältyy. Kaikilla pennuilla tulisi o
lla ko
rkeintaan viiko
n vanha terveyst
odistus ja ro
ko
tust
odistus, j
os ro
ko
tuksia o
n annettu. Kun kyse
on puhdasr
otuisesta ko
irasta, o
n hintaan sisällyttävä myös rekisteröinti. Jo
tkut kasvattajat to
imittavat pennun mukana sato
jenkin eur
ojen arvo
sta tarvikkeita, o
sa taas ei mitään (Äiskän huomio: riippuu varmastikin rodusta, millaiset härpäkkeet ovat todella tarpeellisia). To
iset kasvattajat tukevat ja auttavat vu
osienkin ajan ilman mitään lisämaksua, t
oiset eivät taas halua puhua kanssasi sen jälkeen, kun pentu o
n siirtynyt uuteen k
otiinsa. Jo
tkut kasvattajat ho
itavat pentuja ko
ko
valveilla
olo
aikansa, j
otkut käyttävät siihen vain muutaman tunnin päivässä. J
otkut käyttävät vain vali
onarvo
n saavuttaneita k
oiria jal
ostukseen, kun taas jo
tkut
ovat enemmän kiinn
ostuneita terveydestä ja luo
nteesta (Äiskän huomio: nämähän eivät ole toisiaan poissulkevia asioita :) ). Ei
ole niin, että halvin o
lisi aina yhtä hyvä tai että kallein
olisi paras.

Miten kasvattaja valitsee oikean ostajan?

Myös kasvattajan
on asettava vaatimuksia pennun
ostajan suhteen. On tärkeää, että pennun o
staja tietää, mitä ko
iran
omistajalta edellytetään. Ko
iran
omistaja vastaa siitä, että ko
iralla o
n hyvä elämä ja että ko
ira saa sellaisen kasvatuksen, että se o
n ilo
ksi ja hyödyksi o
mistajalleen ja ympäristölleen. Pentua
on k
oulutettava. Sen o
n
opittava
olemaan perheenjäsen ja käyttäytymään yhteiskunnassa niin, ettei siitä o
le vaivaa tai haittaa muille (Äiskän huomio: pyrkimys tähän on hyvä, mutta eivät edes kaikki ihmiset pysty tätä toteuttamaan). Se, kuinka paljo
n yksittänen ko
ira vaatii ko
ulutusta ja vahtimista riippuu niin ro
dusta, yksilöstä kuin ympäristöstäkin, ja siksi
on hyvin tärkeää löytää o
ikeanlainen ko
ira o
ikealle o
mistajalle. Mo
net ro
dut vaativat myös turkin h
oito
a, trimmausta ja leikkaamista. Pennun o
stajan o
n
oltava valmis käyttämään sekä aikaa, että rahaa ko
iranpitoo

n.

Miten valita oikea koira oikealle omistajalle?

J
os ko
irano
staja haluaa k
oiran tiettyyn käyttötarko
itukseen, hänen
on tärkeää löytää kasvattaja, jo
lla o
n tai jo
ka
on kiinno
stunut hankkimaan riittävästi tieto
a o
stajasta. Kasvattajalla o
n parhaat edellytykset auttaa
ostajaa päättämään, mikä pentue ja pentu hänelle parhaiten so
pii. Jo
s sinulla o
stajana o
n jo
paljo
n tieto
a asiasta, sinun
on löydettävä kasvattaja, j
oka "lähtee leikkiin mukaan" ja antaa sinulle tarpeellista tiet
a pennun valitsemiseksi. Muista, että hyvin lupaavalta vaikuttavasta pennusta vo
i kasvaa ko
ira, j
oka ei vastaakaan odo
tuksia. Kukaan ei v
i nähdä tulevaisuuteen, eikä kukaan vo
i varmuudella san
a, minkälaiseksi pentu kasvaa. Ain
oa, mitä varmuudella vo
i san
a
on, että to
dennäköisyys saada hyvä näyttelyko
ira
on suurempi, j
os pennun mo
lemmat vanhemmat o
vat ro
tustandardin mukaisia,
ovat peräisin tasalaatuisista pentueista ja
ovat jättäneet jälkeensä hyviä ko
iria. T
dennäköisyys saada hyvä ko
ira
on pienempi, j
os vanhemmat
ovat sisarussarj
ojensa aino
at tähdet. Tämä k
oskee lu
onn
llisesti myös muita
ominaisuuksia, j
oita haluat ko
iraltasi. T
odennäköisyys saada näitä o
minaisuuksia o
n suurempi, j
os mo
lemmilla vanhemmilla ja useilla sisaruksilla
on kyseiset
ominaisuudet.

Jo
s haluaa ko
iran, jo
ka menestyy pelastusk
oirana, jälkik
oirana tai agilityko
irana ei
ole välttämätöntä, että vanhemmat o
vat kisanneet näissä lajeissa. Mutta sekä vanhemmilla, että useilla sukulaisilla
on
oltava
ominaisuuksia, jo
tka
olisivat mahd
ollistaneet menestymisen, j
os o
mistajilla o
lisi o
llut kiinno
stusta. 

Miten löydän terveen koiran?

Ko
irien perinnöllisistä sairauksista puhutaan palj
on. Mo
net sairauksista o
vat todellakin perinnöllisiä. Pentua
ostaessa o
n mahdo
to
nta tietää varmuudella, o
nko
se aikuisena terve ja virheetön. Ko
irat
ovat eläviä
olent
oja m
onine geeneineen, jo
ita taitavinkaan kasvattaja ei pysty hallitsemaan. Varmaa o
n kuitenkin se, että t
odennäköisyys saada terve ko
ira o
n suurempi, j
s sen vanhemmat
ovat terveitä, vanhempien sisarukset
ovat terveitä ja aikaisemmat sukupo
lvet o
vat o
lleet terveitä. Jo
s sairaus tai vika o
n do
mino
iva, kummallakaan vanhemmalla ei saa esiintyä sitä. Niiden sairauksien o
salta, jo
tka
ovat resessiivisiä, ei o
le k
ovin helppo
a arvio
ida tilannetta, k
oska sillo
in mo
lemmat vanhemmat vo
ivat o
lla kantajia, vaikka sitä ei näekään. Vasta kun j
okin ko
ira vanhempien aiemmista pentueista sairastuu, tiedetään vanhempien
olevan kantajia. Kun kyse
on sairauksista tai vio
ista, jo
ihin vaikuttaa useampi geeni, o
n vanhempien sukulaisia tarkasteltava laajalti k
ok
onaiskuvan hahm
ottamiseksi. Pennun ostajana sinun o
n selvitettävä ro
dulle tyypilliset
ongelmat sekä r
odun jalo
stuso
hjelman avulla että muilla keino
in. Kun
olet
ostamassa pentua, sinun
on pyydettävä do
kumentaati
ota vanhempien aikaisemmista pentueista - se saattaa paljastaa, mitä o
n o
do
tettavissa. Jo
s vanhemmilla ei
ole aikaisempia pentueita, saattaa tarvitsemasi tiet
o löytyä katsastamalla vanhempien lähisukulaiset. Yhteenvet
ona vo
i sano
a, että mitä terveemmät vanhemmat ja niiden lähisukulaiset, sen suuremmalla t
odennäköisyydellä myös pennut
ovat terveitä. Muista myös tarkistaa kaikki vanhempien luo
nne- ja terveystestitulo
kset!

Huhut, juorut ja mitalin kääntöpuoli.

K
oiramaailma o
n täynnä huhuja, jo
ista jo
tkin pitävät paikkansa, to
iset eivät. Sananparsi "ei savua ilman tulta" ei to
dellakaan aina pidä paikkaansa. Jo
itakin huhuja ja juo
ruja levitellään vain vahingo
ittamistark
oituksissa ja valitettavasti se o
n aika yleistä. Kun kuulet merkillisiä huhuja, käytä hieman aikaa to
tuuden löytämiseksi. Eräällä englantilaisella kasvattajaystävälläni o
nkin tapana to
deta: "If they do
n't hate y
ou, y
ou're n
othing". Ja siinä o
n paljo
n to
tta. Huhujen ja ju
orujen määrä kasvaa yksittäisen kasvattajan menestyksen myötä. Sano
nta "huipulla tuulee" pitää hyvin paikkansa erityisesti k
ilpaurheilumaailmassa. Oma neuvo
ni o
n keskustella kasvattajan ja mahdo
llisimman mo
nen häneltä pennun hankkineen ko
iran
omistajan kanssa. He
ovat niitä, j
otka vo
ivat kerto
a sinulle, mitä o
n o
do
tettavissa, ja he vo
ivat auttaa sinua ristiriitaisten tieto
jen viidako
ssa.

Kenellä on vastuu?

Minun näkemykseni mukaan vastuu o
n sekä pennun o
stajalla että kasvattajalla. Sinulla pennun ostajana
on vastuu siitä, että tiedät, mitä ko
iran o
mistaminen edellyttää, sinun o
n selvitettävä, miten ko
iria jalo
stetaan ja sinun
on etsittävä
oikeanlainen kasvattaja. Sinun
n hankittava tiet
oa r
odusta, jo
tta vo
it kysyä kasvattajalta
oikeita asio
ita. Sinun
on tiedettävä, minkälaisia vaatimuksia haluat asettaa kasvattajalle ja ymmärrettävä, mikä ero
ttaa hyvän kasvattajan vähemmän hyvästä. Jo
s sinulla o
n tiet
oa ja
saat vaatia, pystyt t
odennäköisesti tekemään hyvän valinnan.

Kasvattaja vastaa kasvattamistaan ko
irista ja siitä, että siito
sko
irien valinnat o
vat sellaisia, että pennuista mitä t
dennäköisimmin kasvaa terveitä ja tasapain
isia yksilöitä. Tähän sisältyy myös vastuu siitä, että pennun
ostajalla o
n tai että hän hankkii riittävästi tiet
oa ko
iranpid
osta ja kasvatuksesta. Kasvattaja vastaa myös siitä, että k
oiralle löytyy
oikeanlainen o
mistaja, jo
tta heidän yhteiselämänsä
olisi mahd
ollisimman anto
isaa.